Sivut

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Hyvää Runeberginpäivää 5.2.



J.L. Runebergin maalatulla kuvalla koristeltu
Nuutajärven pokaalimaljakko. Kuva on Suomen
lasimuseon julkaisemasta Lasitutkimuksia –sarjan
niteestä X: Pentti Vähäjärven lasikokoelma.
 
Huomenna maanantaina vietetään Johan Ludvig Runebergin (18041877) syntymäpäivää. Hän oli suomalainen runoilija, opettaja, toimittaja ja professori. Runebergiä pidetään Suomen kansallisrunoilijana. Hänen ruotsiksi kirjoittamansa työt vaikuttivat voimakkaasti myös Ruotsin kirjallisuuteen. Runebergin puoliso oli kirjailija Fredrika Runeberg.
 
J.L. Runeberg loi 1830- ja 1840-luvulla ihannekuvan Suomen kansasta sekä luonnosta ja antoi Vänrikki Stoolin tarinoissa Suomelle moraalisen identiteetin. Hän nousi jo elinaikanaan suurmiehen asemaan ja Runebergin päivää alettiin juhlia jo hänen 50-vuotispäivänään. Juhlapäivänä syödään runebergin torttuja ja liputetaan. Päivä on suomenruotsalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin merkkipäivä sekä Svenska litteratursällskapetin vuosipäivä.

Nuutajärven lasitehdas valmisti 1800-luvun lopulla, ehkä jo 1860-luvulla, valkoisesta lasista maljakoita, joihin maalattiin suomalaisten suurmiesten, varsinkin suomalaisen kansallistunteen nostattajien, kuvia. Taidekauppias ja taidekeräilijä Pentti Vähäjärvi lahjoitti Riihimäen kaupungille 1994 suuren taidekokoelman, jonka lasiesineet on sijoitettu Suomen lasimuseoon. Tätä lasikokoelmaa on esitelty lasimuseon julkaisemassa Lasitutkimuksia –sarjan kirjassa X ja siinä sanotaan maljakon olevan luulasia.

J.V. Snellman ja Runeberg kuvattuina
Nuutajärven maljakoissa. Kuva on Suomen
lasimuseon julkaisemasta Markku Annilan
kirjasta Vanhat lasini.
 
Markku Annilan kirjassa ”Vanhat lasini” on kuva Runebergin ja Snellmanin kuvilla varustetuista maljakoista ja siinä kirjoitetaan, että ”maljakon valkoinen massa on väritön, mutta niin paljon minimaalisia kuplia, että näyttää opaalilta”.

Topeliuksen kuva Nuutajärven pokaali-
maljakon kyljessä. Korkeus noin 21 cm.
 
Oheisessa kuvassa on sama maljakko, mutta kuvassa on nyt satusetä Zachris (Zacharias, Sakari) Topelius, jonka syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta 14. tammikuuta. Suomen Rahapaja teki juhlarahan, mutta aika vähällä huomiolla merkkipäivä ohitettiin.

Satusedäksi tituleerattu Zachris tai Sakari
Topelius läpikuultavan valkoisen Nuutajärven
maljakon kylkeen maalattuna.

1900-luvun alussa Iittalan lasitehdas toi markkinoilla puristelasiset suurmieslasit, joissa esitellään Lönnrot, Runeberg, Snellman, von Döbeln, Adlercreutz, Topelius, Wilskman ja Mannerheim.

6 kommenttia:

  1. Oikea lasimateriaali on alabasterilasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta Olli! Television antiikkiohjelmissa on näkynyt plafondi-valaisimia, joiden on sanottu tv-käännöstekstin mukaan olevan alabasteria, mutta ilmeisesti ne ovatkin tätä alabasterilasia. Kiinalaisen kemiantehtaan mukaan alabasterilasin valmistuksessa käytettävä aine on kryoliittia Na3ALF6: ” Lasikryoliitti: valkaisuaineiden käyttö sellaisen lasin valmistuksessa, joka tunnetaan nimellä maitolasi, sulava posliini, alabasterilasi, kryoliittilasi tai opaliini….Kryoliitti on kompleksoiva yhdiste, jonka väri on valkoinen, väritön monokliininen kide, luonnonvalkoinen, keltainen jauhe tai kiteinen hiukkas. Suhteellinen tiheys on 2,9-3,0 ja sulamispiste on 1000 ° C….Kryoliittituotteen käyttö: käytetään pääasiassa fluxina alumiinisulatuksessa, hyönteisten torjunta-aineena viljelykasveissa, sulatusaineena emalilasia ja valkaisuainetta. Käytetään myös opaalilasin valmistuksessa, mutta myös alumiiniseosten ja kiehuvan teräksen sekä hiomalaikan valmistuksessa.”

      Poista
    2. Kiitos tiedoista! Minulla on muut (Runeberg, Snellman ja Lönnrot) paitsi Topelius vielä puuttuu. Lisäksi on koristelematon, aivan samanlainen, ja saman kokoinen, vaasi tästä alabasterilasista. Tosin siinäkin on jälkiä yläreunan kultauksesta. Olisi mukava tietää mihin perustuu se tieto, että ne ovat Nuutajärven tuotantoa. Kansallismuseon kokoelmassa on saksalaisia maljoja, jotka on tunnistettu alabasterilasiksi ja 1800-luvulta. Ei kuitenkaan kotimaisia alabasteri lasiesineitä ole tässä kokoelmassa. Itsekin vahvasti uskon, että nämä suurmiesvaasit ovat Suomessa puhallettuja, mutta pieni epäily jää,voisivatko ne sittenkin olla tuotu Saksasta (ja sitten koristeltu Suomessa??) Nuutajärven 1800-luvun hinnastoista en vastausta löydä.

      Poista
    3. Blogijulkaisun tietolähteinä ovat olleet:
      Suomen lasimuseon Tutkimusjulkaisu X - Pentti Wähäjärven lasikokoelma, sivu 92: Runebergin kuvalla varustettu maljakko, jonka sanotaan olevan valkoista opaalia.
      Sekä tekstissä mainittu Markku Annilan kirja Vanhat lasini, jossa maljakon sanotaan näyttävän opaalilta.
      Em. teoksissa käytetyistä lähteistä ei ole tietoa.

      Poista
  2. Yksi lisäsyy miksi veikkaan minäkin Nuutajärveä on se, että siellä, toisin kuin Iittalassa ja Riihimäellä, ei tehty prässilasisia suurmieslaseja. Syy lienee se että heillä oli jo näitä suurmiesmaljakoita. Suurmiehet näissä näyttävät keski-ikäisiltä, eli nuoremmilta kuin prässilasisissa, eli lasitkin lienevät vanhempia. Olisi vain hienoa löytää luotettavaa tietoa. Mainituissa blogilähteissä on useitakin virheitä tai virheellisiä arvauksia.

    VastaaPoista
  3. Viljo Annalan kirjassa mainitaan, että Nuutajärvellä tehtiin myös alabasterilasia!

    VastaaPoista