Suomen kesä täynnä vanhan tavaran myyntitapahtumia

Keskikesän aikaan maamme on täynnä monenlaisia mahdollisuuksia ostaa vanhoja tavaroita. Tulevana viikonloppuna on antiikkimessut Vääksyssä ja siellä on lauantaina myös rompetori. Erilaisia rompe- ja kirpputoritapahtumia löytyy monelta seutukunnalta kun vähän aikaa googlaa netissä.

Ohessa on kuvia Somerniemen kesätorilta, ne on otettu 4.6., jolloin kauppiaita ei ollut vielä täyttä määrää, mutta tulevana lauantaina taitaa kaikki myyntipaikat täyttyä.

Somerniemen kesätorilla oli vielä 4.6. paljon vapaita

myyntipaikkoja, eikä aamulla ollut vielä kovin lämmintä.

Kesäisillä kirpputoreilla on myös

lasiesineisiin erikoistuneita myyjiä.

Kirpputori-nimitys antaa vähän väärän kuvan

tarjolla olevasta tavaravalikoimasta, kun

laatulasiakin on tarjolla.

Heinäkuussa lauantaisin hyvällä säällä

etualan nurmikenttäkin on täynnä myyjiä.

Talonpoikaisesineistöä löytyy vanhan tavaran

myyntitapahtumista jonkin verran.

Lasi- ja posliiniesineitä, peltipurkkeja sekä muuta

vintage-tavaraa löytyy runsaasti Somerniemen

kesätorilta ja muista vastaavista tapahtumista.

Vääksyn Antiikki- ja Keräilymessut 2.-3.7.

Kuvassa Vääksyn liikuntahallin antiikki- ja keräilymessut vuonna 2013.

 

Vääksyn liikuntahallin täydeltä antiikin, keräilyn, designin, retron ja vintagen hurmaa. Ensi viikonloppuna Asikkalan Vääksyn liikuntahallin täydeltä menneen ajan nostalgiaa ja mummolan muistoja. Kauppiaiden valikoimissa lasia, keramiikkaa, koruja, rahoja, kirjoja, kalusteita, valaisimia, merkkejä, tekstiilejä, keittiöantiikkia, taidetta, kultaa, hopeaa... Mukana myös alan palveluja ja julkaisuja. Rahojen ja postikorttien arviointia.

Vääksyn Antiikki- ja Keräilymessut Vääksyn liikuntahallissa, Asikkalantie 14, Vääksy, Asikkala, lauantaina ja sunnuntaina 2. - 3.7.16 kello 10 - 16.

Aikuisten pääsymaksu 6 €. Kello 14 - 16 välillä vain 4 €. Alle 18-vuotiaat maksutta.
Tapahtumajärjestäjän sivut: www.kerailykuume.fi

Kauklahden taidelasia Lasin aika –näyttelyssä

Espoon kaupunginmuseossa on esillä Kauklahden lasitehtaan historiaa ja tuotantoa esittelevä näyttely. Tässä blogissa julkaistiin 26.6. kuvia tuosta näyttelystä. Tänään on esittelyvuorossa tuossa näyttelyssä esillä olevia taidelasiesineitä. Kannattaa käydä paikan päällä ihailemassa tuota näyttelyä, sillä luonnossa esineet ovat vielä upeampia kuin näissä näyttelyvitriinin lasiseinän läpi otetuissa valokuvissa.

Kauklahden lasitehtaasta on julkaistu artikkelin painotuoreessa Suomalaisen lasin vuosikirjassa 2016.

 

Kirsti Lemminkäinen käytti taiteilijanimeä Lanski ja vuodesta

1947 sukunimi oli Nuolivaara. Hän opiskeli Taideakatemian

koulussa 1940-luvun puolivälissä ja työskenteli sen jälkeen

Kauklahden lasitehtaassa 1946 – 1950. Lanski maalasi eri

tekniikoilla ja käytti myös raaputustekniikkaa, missä lasiastia

ensin maalataan esim. mustalla maalilla ja raaputetaan

puutikulla ylimääräisiltä alueilta maali pois, jolloin jäljelle

jää haluttu kuvio.

Lanski muovasi myös punasavesta ihmishahmoja.

Lyyli Molander-Aho työskenteli Arabian koristeluosastolla

1945 – 1948. Kauklahden lasitehtaalla hän työskenteli

vuodesta 1946 alkaen eli parin vuoden aikana hän palveli

kahta työnantajaa. Molander maalasi mm. eksoottisia ja

naivistisiakin aiheita.

 

Helinä Pitkänen työskenteli Kauklahdessa 1943 – 1950.

Tehtaan käyntikatkosten aikana hän työskenteli

Riihimäellä emoyhtiössä. Kauklahdessa hän suunnitteli

maalausmalleja ja teki mm. tyyliteltyjä seinälautasia, jotka

hän signeerasi HP. Pitkäsen ura jatkui maalaajana

Gustavsbergin posliinitehtaalla Ruotsissa.

Kyllikki Salmenhaara opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulun

keramiikkaosastolla 1936 – 1943. Kauklahden lasitehtaalla

hän työskenteli 1943 – 1946. Salmenhaara suunnitteli

maalausmalleja ja maalasi itse maljoja sekä maljakoita.

Yhteistyössä lasinpuhaltajien kanssa hän suunnitteli

lasiesineitä. Hän kokeili Ruotsissa kehiteltyä graal-

tekniikkaa, jossa maalatut kuviot jäävät lasikerrosten väliin.

Kauklahdessa tällä tekotavalle annettiin suomalainen nimi:

Kajo-lasi.

 

Auvo Nuolivaara opiskeli Viipurin Taiteenystävien

piirustuskoulussa 1936 – 1939 ja Vapaassa taide-

koulussa Helsingissä 1945 - 1947. Nuolivaara

avioitui toisen samalla tehtaalla työskennelleen

taiteilijan eli Lanskin kanssa 1947, jolloin he

muuttivat Kauklahteen ja Auvo aloitti työt tehtaan

maalaamossa. Hän suunnitteli kristallimaljakoihin

kaiverruskuvioita ja myös toteutti niitä. Vaimonsa

tapaan hänkin muovaili punasavesta pieniä

ihmis- ja eläinfiguriineja.

Maljakon lasimassa on samaa keltaopaalia, jota

käytettiin Kauklahden valaistuslaseissa. Sen

päälle on maalattu musta maalikerros, joka on

raaputettu osittain pois puutikulla. Tulos muistuttaa

jonkin verran keramiikkamaljakkoa.

 

Tätä maljakkomallia on valmistettu myös

Riihimäellä sinisestä ja vihreästä lasista.

 

Hieno Auvo Nuolivaaran kaiverrus-

koristeltu kristallimaljakko.



Ainakin osa astioista on Helena Tynellin muotoilemia,

mutta kaiverruskoristelu on Nuolivaaran.

 

Kauklahden lasitehtaan hienoimmat taitelasiesineet

on koottu tähän vitriinirivistöön.

 

Kaivertaja Mauri Hermunen tuli Riihimäeltä Kauklahteen

tehtaan loppuvaiheessa, ilmeisesti vuonna 1950.

Kauklahdessa hän hioi ja kaiversi kristallimaljakoita ja

-maljoja muun muassa Helena Tynellin suunnitelmien

mukaan. Hermusen muutti Ruotsiin 1955-56 vaiheilla ja

toimi kaivertajana ensin Måleråsin lasitehtaalla ja

myöhemmin Uppsala-Ekeby Ab:n keramiikkatehtaalla.

 

Mauri Hermusen kaivertamia kristallimaljoja.

Todella upeaa kaiverrustyötä.

Theodor Käppi tuli Iittalan lasitehtaan kautta Kauklahteen

vuonna 1949 ja siirtyi sieltä Riihimäelle 1952. Käppi

suunnitteli omia hiontakoristeluja ja käytti kaivertamisessa

myös kehittelemäänsä hakkaustekniikkaa. Käppi teki

paljon yhteistyötä Helena Tynellin kanssa.

Tämän lasin kylkeen Käppi on kaivertanut omat

nimikirjaimensa Th K sekä kotkan (tai haukan).

Tässä pikkumaljakossa Theodor Käppi on käyttänyt

kehittelemäänsä hakkaustekniikkaa kaivertamisen lisäksi.

Helena Tynell, s. Turpeinen, valmistui Taideteollisuus-

keskuskoulun mallipiirustusosastolta vuonna 1943.

Hän oli valaisinpiirtäjänä Taito Oy:ssa 1943 – 1953.

Valaisinten lasiosat valmistettiin Kauklahdessa ja

Helena Tynellin vieraili usein tehtaalla. Vuodesta 1946

alkaen hän työskenteli myös Kauklahden lasitehtaalle

muotoilijana. Tehtaan loptettamisen jälkeen hän siirtyi

Riihimäelle. Tynell muotoili kristallia ja suupuhallettua

lasia Kauklahdessa. Hän suunnitteli myös hiontakoris-

teluja, jotka Käppi ja Hermunen toteuttivat.



Lintupuu-lautanen ja –maljakko ovat tunnettuja

Helena Tynellin Kauklahdelle suunnittelemia esineitä.

Molempien valmistus jatkui Riihimäellä Espoon

tehtaan lopettamisen jälkeen.

Helena Tynellin suunnittelema kristallimalja.

 

Kovin laajalti ei ole ollut tiedossa, että Kyllikki

Salmenhaara on suunnitellut Kajo-lasia, mutta

vielä isompi yllätys on tämä Helena Tynellin

suunnittelema ja maalaama Kajo-lasiesine.

 

Tunnistaako kukaan tätä maljakkoa tai karahvia ?

Tummanvihreästä kuplalasista valmistettu maljakko tai

pullokarahvi kaipaa tunnistusapua. Astian korkeus on

noin 18 cm. Muotoilija ja valmistaja ovat vailla määritystä.

 

Tummanvihreästä kuplalasista valmistettu maljakko kaipaa tunnistusta. Maljakon kyljet on painettu sisään vähän samaan tapaa kuin Gunnel Nymanin karahvissa, jonka hän muotoili Osakeyhtiö Riihimäelle 1932 (vuodesta 1937 tehtaan nimi oli Riihimäen Lasi Oy).

 

Nämä Gunnel Nymanin 1932 muotoilemat pullokarahvit

on valmistettu Riihimäellä. Kuva Uta Laurenin toimittaman

teoksen, Gunnel Nyman – Lasiin kätketty kauneus,

sivusta 127. Kirjan on julkaissut Suomen lasimuseo.

Perustietoa lasin puhaltamisesta

Aineeton kulttuuriperintö on elävää perinnettä, joka on läsnä ihmisten
arjessa. Vietämme joulua ja monia muita vuotuisia juhlia,
kuorolaulu kiinnostaa kaikenikäisiä, maakunnilla on omat ruokareseptinsä
ja lapasmallinsa.

Aineettomalle kulttuuriperinnölle on tehty nettisivut, joiden ylläpidosta vastaa Museovirasto. Nyt sivustolta löytyy myös lasin puhaltaminen:

https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Lasin_puhaltaminen



Perustietoa ja listaus julkaisuista, joista saa lisää tietoa

löytyy nyt aineettoman kulttuuriperinnön nettisivustolta.

Kuvakaappaus: https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Lasin_puhaltaminen

Aineeton kulttuuriperintö yltää kaikkialle ihmisen toiminnan
muotoihin. Se voi olla esimerkiksi suullista perinnettä, esittävää
taidetta, sosiaalisen elämän käytäntöjä, rituaaleja ja juhlamenoja
tai luontoa ja maailmankaikkeutta koskevia tietoja, taitoja ja
käytäntöjä. Näiden pohjalta voi syntyä esineitä, erilaisia esittäviä
ilmaisun muotoja tai vaikkapa ruokia ja leikkejä.

Aineettomaan kulttuuriperintöön sisältyy ilmiöitä, jotka elävinä
ja muuntuvina säilyvät sukupolvilta toiselle. Kulttuuriperintö on
monimuotoista, ja se voi omaksua piirteitä niin naapurikylästä
kuin maailman toiselta puoleltakin. Se saa voimansa yhteisöistä ja
riippuu niistä, jotka siirtävät tietoa, taitoja ja tapoja eteenpäin. Yhteisöt
itse määrittelevät elävän perintönsä arvon ja merkityksen.

Lue lisää:

http://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/index

Kauklahden lasin aika

Tässä vitriinissä on laaja valikoima maalaamalla

koristeltuja Kauklahden lasitehtaan esineitä.

Espoon kaupunginmuseossa on avautunut kauan odotettu näyttely Kauklahden lasitehtaan historiasta ja tuotannosta. Näyttelyn avajaisia vietettiin 14.6.

Marjatta Sarpaneva avasi Lasin aika –näyttelyn

Espoon kaupunginmuseossa 14.6.2016.

Avajaisissa oli läsnä paljon yleisöä,

josta tässä näkyy vain pieni osa.

Avajaisvieraiden joukossa oli joitakin entisiä tehtaan

työntekijöitä sekä heidän perheenjäseniään.

Kauklahden lasitehdas Oy toimi Espoon Kauklahdessa 1923 – 1952. Tehtaan perusti Iittalan lasitehtaan entinen johtaja Claes Norstedt, mutta hän ei saanut toimintaa kannattavaksi ja jo vuonna 1927 hän myi tehtaan Riihimäen Lasi Oy:lle. Tehdas jatkoi toimintaansa itsenäisenä tytäryhtiönä. 1952 omistaja sulki tehtaan. Osa laitteista ja työntekijöistä siirtyi Riihimäelle. Monien Kauklahdessa valmistettujen lasiesineiden tuotanto jatkui Riihimäellä.

Lasimassa on kaunista näin käsittelemättömänäkin.

Lasin aika –näyttelyssä esitellään myös lasin

valmistuksessa tarvittavia raaka-aineita ja työkaluja.

Varmaan tuo vihreä malja on useimmille tuttu. Sen mallin

valmistamista jatkettiin pitkään Riihimäellä sen jälkeen,

kun Kauklahden tehdas suljettiin.

Vanha ilmakuva Kauklahden lasitehtaan tehdasalueesta Espoossa.

Nykyään tehdasrakennuksessa toimii Kuusakoski Oy.

Näyttelyyn on ripustettu runsaasti info-tauluja, joista

museovieras saa tarvittavaa taustatietoa.

Näyttelytila täyttyi Lasi aika –näyttelyn avajaisvieraista

Espoon kaupunginmuseossa.

Tässä vitriinissä on Kauklahden lasitehtaan varhaistuotantoa.

Kauklahden lasitehtaan perustaneelle

Claes Norstedtille omistettu maljakko.

Kauklahden lasitehdas valmisti puristelasia, puhallettu talous- ja taidelasia sekä kristallia. Varsinkin maalaamalla koristellut maljat ja maljakot, valaisinlasit sekä hiomalla koristellut kristalliesineet ovat tunnettuja Kauklahden tuotteita.

Noiden näyttelyssä esillä olevien Kauklahden lasitehtaan hupputaide-esineiden esittelyyn palataan tässä blogissa lähipäivinä.

Vanhat valokuvat muodostavat olennaisen

osan näyttelyssä esillä olevaa Kauklahden

lasitehtaan tarinaa.

Näyttelyyn on rekonstruoitu lasihytti.

Lasinpuhaltajat tekivät vapaa-ajallaan ns. ruokatuntitöitä eli

jäljelle jääneestä lasimassasta erilaisia kokeiluja ja harjoitustöitä.

Tuhkakuppeja ja lasipainoja he antoivat usein lahjoiksi ja niitä

tehtiin jonkin verran myytäviksikin.

Tässä on Kauklahdessa valmistuneita vapaa-ajantöitä.

Hieno filigraaniharjoitelma.

Lasista valmistetun morttelin massassa on jonkin verran kuplia.

Kaksikorvaisessa maljassa on todella upea kuplista muodostuva

verkko, joka muistuttaa reticello-tekniikalla tehtyjä esineitä.

Kauklahden lasitehtaassa käytettyjä lasivalmistuksen työvälineitä.

Ruokatuntityönä valmistunut lasiperhonen.

Lasinpuhaltajien omia töitä nämäkin,

lasinen tuoppi voisi olla nykydesignia.

Suomalaisten lasinhiojien/kaivertajien no 1 eli

Theodor Käppi työskenteli Kauklahden lisäksi

Riihimäellä ja Iittalassa.

Kauklahden karahveja.

Kauniisti hiottuja laseja. Jos nykyisillä työn

hinnoilla valmistettaisiin Suomessa tällaisia
laseja, niin mikähän olisi kappalehinta ?

Kauklahden maalaamalla koristeltua lasia.

Humoristinen lasilautanen on Sähkö-hiihtojen palkinnoksi lahjoitettu.

Sähköhiihdoissa Kauklahden lasitehdas sekä sähkötarvike- ja

valaisinliikkeet Idman, Taito, Asea, AEG, L.M. Ericsson, Itsu,

Siemens. Stockmannin valaisinosasto  kilpailivat keskenään.

Kaupunginmuseo KAMU sijaitsee Tapiolan pohjoispuolella Näyttelykeskus WeeGee:n talossa, jossa toimii yhteensä 4 museota eli KAMUn lisäksi Espoon modernin taiteen museo EMMA sekä Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä ja Suomen Kellomuseo. Emmassa on parhaillaan esillä Rut Brykin näyttely.

http://www.espoonkaupunginmuseo.fi/fi-FI/KAMU_WeeGee

http://www.weegee.fi/fi-FI

Taito Oy teetti valaisintensa lasiosat Kauklahdessa.

Myös valaisinten lasiosia koristeltiin maalaamalla.

Riihimäen Lasi Oy ja Kauklahden lasitehdas markkinoivat

tuotteitaan myös yhteisnimellä. Jonkin aikaa oli käytössä

myös kolmoisnimi, kun Riihimäki osti myös Ryttylän

lasitehtaan tytäryhtiökseen.

Koristeellisia valaisinlaseja.

Paavo Tynellin Taito Oy:n valaisimet ovat

haluttua keräilytavaraa myös ulkomailla.