Hellettä Juthbackan markkinoilla

Kaksipäiväiset Juthbackan markkinat vietettiin perjantaina ja lauantaina Uusikaarlepyyssä. Markkinapaikka on aivan kaupungin keskustan vieressä, tosin Lapuanjoki virtaa välissä. Myyntipaikkoja tapahtumassa on pitkälti yli 700 ja ne kaikki oli varattu. Markkina-alueelle on asiakkailla vapaa pääsy, mutta autoilta peritään paikoitusmaksu. Tapahtuman järjestää talkoovoimin Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap, jolle tämä on iso voimainponnistus, mutta hyvä keino rahoittaa yhdistyksen toimintaa.

Tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1975 alkaen, mutta muutamana vuotena markkinat on järjestetty Uudenkaarlepyyn urheilutalossa.

Kävijöitä tapahtumassa on ollut vuosittain noin 30 – 40 tuhatta.

Juthbackan markkinat on ilmeisesti Suomen suurin vanhan tavaran myyntitapahtuma ainakin myyntipaikkojen määrällä laskien ja ehkä myös kävijöiden määrän perusteellakin, vaikka Kangasalan rompetori eli Restaurantapäivät ilmoittaa olevansa suurin ja vanhin rompetapahtuma. Kolmas vastaava iso tapahtuma on Loimaan Rompe.

Tilannimi Juthbacka mainitaan ensimmäistä kertoja henkikirjoissa vuonna 1654. Kartano poltettiin Isovihan aikana vuonna 1714 ja nykyinen päärakennus rakennettiin vuonna 1821. Syksyllä 2003 alueen omistajaksi perustettiin Juthbackan säätiö, jonka tehtävänä on säilyttää ja kehittää kartanomiljöötä ja tukea toimintaa, joka liittyy tilan historiaan, kulttuuriin ja ympäristöön. Yksi keskeinen tavoite on tehdä Juthbackasta tärkeä kulttuurikeskus Pohjanmaalle. Juthbackan korjaus- ja uudistustyö aloitettiin syksyllä 2003, tavoitteeksi asetettiin klassisen kartanomiljöön ja menneiden aikojen loiston palauttaminen. Peruskorjattu Juthbackan kartano vihittiin uudelleen käyttöön keväällä 2006.

Tämän blogin edellinen päivitys tästä tapahtumassa on julkaistu kaksi vuotta sitten:

http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2013/08/juthbackan-markkinoilla-kavijaennatys.html




Osa myyjistä pystyttää myyntiosastonsa jo torstaina, mutta

suurin osa laittaa osastonsa myyntikuntoon varhain

perjantaiaamuna ja jotkut vasta myöhemmin päivällä.

 

Eero Rislakin suunnittelemaa Mäntyharjun kristallia edullisesti.



Ensimmäiset ostajat tulivat perjantaiaamuna paikalle jo kuuden maissa,

iso osa heistä oli kauppiaita, jotka tulivat täydentämään varastojaan.

Virallisesti tapahtuma alkaa vasta klo 16.

Aamulla kahdeksan jälkeen oli vielä vilpoista ja voimakas

aamukaste sai kengät märiksi ruohokentällä kierrellessä.



Laatulasia.

Lumikki on tainnut kasvaa ulos mekostaan.

Keltainen Juthbackan kartanon päärakennus aamuauringossa.

Vintage-matkalaukkuja koko seurueelle.

 

Ruotsalaiskauppiaalla oli pitkä pöytä täynnä kympin esineitä.

Hieno vihreän sävy näissä ruotsalaispikareissa.

Kostan lasitehtaan vaaleanvihreä kristallimalja vuodelta 1935.

Nämäkin ovat ruotsalaisia lasiesineitä.

Helena Tynellin Aurinkopullosta oli tehty lampunjalka.

Voluuttijalkaisia maljoja etualalla.

Tässä pullossa on tainnut olla matkamuistoviiniä.

Matti Lindstedt (vasemmanpuoleinen herra) kiertää laajalti

eri puolella Suomea myymässä öljylamppuja ja niiden varaosia.

”Nyt löytyi sydän vanhaan öljylamppuun.”

Arabian vanhat maitokannut eivät mene enää

kaupaksi yhtä hyvin kuin muutama vuosi sitten.

Arabian Ara-sarjan valaisin.

 

 

Fauni-peikkojen kuvilla varustetut lasit eivät kiinnostaneet

juuri ketään muutama vuosi sitten, mutta nyt taas kerätään.

Alkuperäispakkauksen kera niitä ei usein näe tarjolla.

Nyt ainakin varmistui niiden valmistaja Nuutajärveksi.

Juthbackassa näkee joka vuosi aina jotain ihmeellistä, mitä ei ole

ennen nähnyt: tässä olisi tarjolla Antonov-lentokoneen moottori.



Juthbackassa pätee hyvin vanha hokema ”Toisen romu on toisen aarre”.

Täytetty karhunpentu oli vähän surullinen näky.

Samalla myyjällä oli myös useita täytettyjä isoja lintuja.

Aikanaan lapsia totutettu seisomaan tällaisessa penkissä.

Pieni korvallinen lasimuki on varmaan lapsille tarkoitettu.

Pasi ja Juha toivat Kokkolasta erään tapahtuman

parhaimmista lasiesinevalikoimista.

Nuutajärvi Notsjö lukee pohjassa, mutta kenen muotoilema ?



Mm. von Wright´in veljesten lintumaalauksia vanhoina painokuvina.

Puolenpäivän tienoilla käytävillä oli jo runsaasti aarteenetsijöitä,

mutta paras markkinatunnelma on kuulemma vasta klo 16 jälkeen

ja kauppaa tehdään iltamyöhälle asti.

Christian ja Pekka Vaasasta olivat pystyttäneet

laadukasta tavaraa sisältävän osaston.

Tässä hierotaan kauppoja usean pohjalaispuukon erästä.

 

 

Täytettä kuriositeettikaappiin.

Nykyään näkee aika usein myytävänä vanhoja pulloja,

joissa oli uudenkarhea etiketti.

Skannerit ja tulostimet ovatkin kehittyneet huimasti.

Kauniin turkoosi Johannislundin viinapullo ja siisti etiketti.

Lysterilasia, jota myös myrkkylasiksi kutsutaan.

Vessojen vähäisyys aiheutti ongelmia tai ainakin jonoja.

Muistatteko vielä ?

Platinapommi.

Olympiamaljan nimellä näitä puolalaismaljoja täälläkin myytiin.

Myös funkisryijyn olisi voinut hankkia Juthbackan markkinoilta.

Niemen ”Kalle” oli tuonut Vaasasta myös vanhempaa lasia.

 

Useimmilla osastoilla hinnan joutui kysymään,

mutta joillakin hinnat oli selvästi merkitty.

 

Riihimäen lasin malja. Kaiverruskoristeltuja lasiesineitä oli aika vähän tarjolla.

Hellepäivänä kiertelyä helpotti, kun huilasi hetken Lapuanjoen rannalla.

Kumelan kristallia.

Arabian voipytyt eivät enää ole laajan kiinnostuksen kohteena.

Tapahtuman laadusta todistaa se, että tapahtumaan ei helppoa

saada myyntipaikkaa, kun vanhat myyjät tulevat vuosi toisensa

jälkeen paikalle ja potentiaalisia ostajia riittää.