Epävakaa sää varjosti Loimaan Rompepäivää

Loimaan Rompepäivät tai Rompeloimaa on yksi tunnetuimmista ja vanhimmista rompetoritapahtumista Suomessa. Tapahtuman juuret ulottuvat yli 20 vuoden taakse 1990-luvun alkupuolelle. Jo pitkään tapahtuman järjestäjänä on toiminut Peltoisten kyläyhdistys ja ajankohdaksi on vakiintunut elokuun ensimmäisen lauantaina. Kävijöitä on ollut vuosittain 5.000 – 8.000. Kulkuvälineiden ja moottorien harrastajien tapahtumasta on tullut kaikenalaisen vanhan tavaran myyntitapahtuma. Rompetavaran lisäksi täältä löytyy myös taidelasia ja muita design-tuotteita. Lasiesineitä on useana vuotena ollut enemmänkin tarjolla, mutta ihan kohtuullinen tarjonta oli nytkin esillä.

Tämän kesän epävakaat sääolosuhteet oli ehkä aiheuttanut sen, että alueella oli tyhjiä myyntipaikkoja enemmän kuin moneen vuoteen. Myös ostavia asiakkaita tuntui ainakin aamun ensimmäisinä tunteina olevan vähemmän kuin aikaisemmin. Monena vuotena väkeä on ollut niin paljon, että eteneminen tapahtuma-alueen kaduilla ja kujilla on ollut hankalaa. Nyt tuollaisia ruuhkia ei ollut.

Lauantaina aamu oli viileä, mutta auringon noustua lämpötila nousi yhdeksään mennessä, mutta sitten alkoikin tuulla ja aurinkokin katosi näkyvistä. Monena vuotena Loimaan rompetapahtumassa on saanut hikoilla, mutta nyt oli käyttöä paksummille vaatteille.

Ruokaa ja kahvia on oli tarjolla useammassa pisteessä kuin aikaisemmin. Myös rautatien toisella puolella Loimaan keskustassa oli rompetapahtumaan liittyen myyntipisteitä kadulla. Loimaan kaupunki ja seudun yrittäjät ovat nyt heränneet tuotteistamaan kyläyhdistyksen kanssa Rompeloimaasta kaupunkifestivaalin, johon kuuluu perinteisen rompetorin lisäksi markkinatunnelmaa koko kaupungissa, iltamat ja muuta toimintaa. Tänä vuonna oli tapahtumia markkinoimaan julkaistu ensimmäistä kertaa oma lehti, josta on myös nettiversio: http://digipaper.fi/rompeloimaa/127630/

Tänään sunnuntaina monet Loimaalla lauantaina olleet myyjät ovat siirtyneet Forssan Pilvenmäelle missä on harrasteautotapahtuma Pick-Nick´in yhteydessä myös rompetori.

 

Pääsylippuja alettiin myydä jo kuudelta, tämä on kuva on otettu

tuntia myöhemmin. Kaupungin keskustassa tapahtumapaikalle

tullaan junaradan ali Peltoisten portin kautta.

Kauppiaat vielä asettelivat tuotteitaan,

kun ensimmäiset asiakkaat kiertelivät jo alueella.

Mariskoolien vieressä Maija Carlsonin filigraanimaljakko

ja Aimo Okkolinin nimipäivä-sarjan maljakko.

Kaikki nykysuomalaiset eivät tiedä, että pesämuna –termin

taustalla on konkreetti esine, jota käytettiin kanaloissa.

Nämä Kumelan ja Humppilan maljakot eivät

oikein vastaa tämän hetken kauneuskäsityksiä.



Etualalla Saara Hopean kolmikulmainen kristallimaljakko.

Kotimainen väritön kristalli on tällä hetkellä aliarvostettua

hiontatyön määrään ja esineiden laatuun nähden.

Gunilla Jungin malja oli esillä jo vuoden 1937

Pariisin maailmanäyttelyssä.

Tällä pöydällä on monta suomalaisen lasituotannon klassikkoa.

Nanny Stillin oranssi Quadrifolia loisti auringossa.

Runsas valikoima eri kokoisia Sarpanevan Festivo-kynttilänjalkoja.

Näitä puolalaisia lasimaljoja väitetään usein virheellisesti

suomalaisiksi olympiamaljoiksi. Ihan kivoja maljoja ja saatavissa

montaa eri väriversiota, mutta niillä ei ole mitään tekemistä

olympialaisten kanssa, eivätkä ne ole kotimaisia.

Lisää voi lukea monelta nettipalstalta, esimerkiksi:

https://www.facebook.com/groups/155902977913591/permalink/344434715727082/

Arabian Seitsemän veljestä –astiat olivat takavuosina haluttua tavaraa.

H. Moilasen franck-vaikutteinen malja vasemmalla,

A. Aaltoa oikealla ja välissä mm. O.Toikan Flora-malja.

Paljon hienoja lasiesineitä aamuauringossa.

 

Laadukkaita lasiesineitä oli tälläkin pöydällä runsaasti.

Taustalla on silta, joka ylittää Turku – Toijala rautatien ja

samalla myös Loimaan rompepäivien tapahtuma-alueen,

joka on radan kaakkoispuolella.

Rompetorin historian alkuvaiheessa myytävänä

oli pääasiassa tämän tyyppistä tavaraa.

Tuskin noilla enää kukaan hiihtää, mutta

varmaan niille löytyy muuta käyttöä ?

Munkki –yskänlääkepullo alkuperäiskuntoisena.

Lasia oli myytävänä myös lohkareina.

Sinistä, punaista ja sinipunaista eli lilaa lasia.

Etualalla Karhulan voluuttijalkaisia pikkumaljoja.

Sillan alla ostoksilla.

Lastenvaunut ovat kehittyneet 60 vuodessa.



Kymmenen jälkeen alkoi asiakkaita kerääntyä paikalle runsaammin.