Kangasalan rompetori eli RR-päivät

Tampereen Seudun Mobilistit ovat jo vuosia järjestäneet Restauranta-päivät heinäkuussa ja syyskuussa. Järjestäjät itse ilmoittavat tapahtumansa olevan Suomen suurimmat ja vanhimmat rompemarkkinat. Myyntipaikkoja oli tänä vuonna karttaan merkitty 629 kappaletta, mutta ainakin vielä perjantaina puolen päivän aikaan osa paikoista oli tyhjillään.

Elokuun alussa on Loimaalla järjestetty yksipäiväinen Loimaan Rompepäivät jo 20. kertaa. Myöhemmin elokuussa järjestetään perinteisesti Uusikaarlepyyn Juthbackan markkinat ja siellä on 720 myyntipaikkaa. Viime vuonna kaksipäiväisessä tapahtumassa kävi arviolta 35.000 ihmistä. Kun tapahtumaan on vapaa pääsy, niin tarkkaa kävijämäärää ei ole tiedossa.

Suurimman (yleisömäärältä + myyjien määrältä) ja vanhimman tapahtuman titteli ei siis ole ihan kiistaton asia.

Restaurantapäivien nimellä kulkeva tapahtuma on ajoneuvojen osien sekä kaiken vanhan keräily- ja kirpputoritavaran markkinat. Restaurantapäiville kokoontuu satoja myyjiä ja tuhansia harrastajia eri puolilta Suomea.

Ensi vuonna tapahtumaa ei järjestetä tutuksi käyneessä Pikkolan koulun ja Kangasalan lukion miljöössä, vaan tapahtuma joutuu siirtymään rakennustöiden alta jonnekin muualle.

Perjantaina oli helteinen päivä, joka helposti uuvutti parin tunnin kiertelyn jälkeen.

 

Peltipurkkien keräilijöille oli valikoimaa.

 

Taru Syrjäsen muotoilema Colorado -malja Nuutajärven Pro Arte –sarjaan.

Tästä vuonna 1987 valmistetusta maljasta on erilaisia väriversioita.

Kangasalalla on selvästi erilainen myyjä- ja asiakaskunta kuin

samaan aikaan Raaseporissa järjestetyillä antiikkipäivillä.

Iittalan maalattu viinapullo oli saanut suuaukkoon iskemän, joten hinta oli 20 euroa.

Se emäntä, joka entisaikaan kaateli kahvia tästä pannusta,

ei varmaan  tarvinnut enää mitään kahvakuulaa.

Kumelan karahvipullo.

 

Vanha Karhulan karahvi.

Tällä pöydällä taisi olla tapahtuman arvokkain lasikattaus.

Oikealla on Oiva Toikan muotoilema taidelasiesine.

Sarpanevan Kyynel ja Wirkkalan Kantarelli.

Kangasalan lukion alapuoleinen loiva rinne on puistomainen

alue ja mukava ympäristö tällaiselle tapahtumalle.



Telttakatos suojasi myyjää auringon paahteelta.

Riihimäen rubiininpunaista.

Alueella kasvavat puut tarjosivat myös suojaa auringolta.

Silmiä hivelevää muotoilua edusti myös tämä 1940-luvun kaunotar.

 

 

 

Itera on futuristinen fillari eli 1980-luvun ruotsalainen yritys

tehdä polkupyörä ilman metalliosia.

Ilmeisesti pinssejä kerätään edelleen.

 

Kun myyjiä on kuutisensataa ja monella on tavaraa runsaasti, niin on mahdotonta

ehtiä katsoa kaikki esineet siinä ajassa, jonka alueella jaksaa kierrellä.

Aikanaan arkinen käyttöesine, nykyään keräilytavaraa ja koriste-esine.

 

Upeita 1950-luvun lastenvaunuja.

1950-luvun DDR-muotoilua edustava Omega oli yleinen

pölynimuri Suomessa vielä 1960-luvullakin.

Tampere on Suomen vintage-keskus, joten Kangasalalla

tietenkin oli alan tuotteita tarjolla.

Lisää vintegea.

 

 

Aaltokukka ja muita Alvar Aallon muotoilemia lasiesineitä.

Pikkolan koulu on raikkaan moderni rakennus.

 

Helena Tynellin muotoilemia esineitä.

Tässä Husqvarnan lastenpyörässä on polkimet

etupyörän keskiössä kuten kolmipyöräisissä.

Uusi Viuhka –niminen lehti on ilmestynyt vuonna 1964.

Vieläkö näistä olisi projektiksi ?