Ranskalaiset art deco –esineet hehkuvat lasimuseossa

Nancyssa ja Pariisissa taidetta opiskellut Charles Schneider (1881-1953) kuuluu Art Déco –lasin suuriin nimiin. Hänen esineidensä loistavat värit herättivät ihastusta ja vaikuttivat pohjoismaiseenkin lasiin.

Scheider opiskeli Nancyn taideakatemiassa ja lasitaiteilija Emile Gallé oli Nancyn koulukunnan keskushenkilö. Charles Schneiderin veli Ernest työskenteli myös samassa kaupungissa sijainneessa Daumin lasitehtaassa kirjanpitäjänä. Charles pääsin Daumille harjoittelijaksi ja oppi siellä kaivertamaan mm. kahdesta tai useammasta lasikerroksesta koostuvia verholasiplaketteja. Todennäköisesti hän myös suunnitteli esineitä, mutta kaikki tehtaan tuotteet signeerattiin Daumin nimellä.

Charles Schneider perusti yhdessä veljensä Ernestin kanssa oman lasitehtaan vuonna 1913 Pariisin lähelle. Maailmansodan syttymisen takia tuotanto käynnistyi vasta 1918, jolloin Emile Gallén tehtaalla oli tulipalo ja Gallén esineitä valmistettiin alihankintana Schneiderin tehtaassa. Tällöin Gallén esineissä käytettyjen tekniikoiden osaamista siirtyi Scheinerin työntekijöille.

Scheinerin tehtaan tekniikat olivat lähellä Daumin ja Emile Gallén käyttämiä, mutta muotoilu modernistista. Kansainvälinen kuuluisuus koitti Pariisissa vuonna 1925 järjestetyn taideteollisuusnäyttelyn myötä. Tehtaassa tehtiin kahta eri valmistuslinjaa: Varsinaiset Schneiderin nimellä signeeratut esineet olivat yksilöllisempiä, tavallisesti kokonaan hyttityötä. La Verre Francais –nimellä signeeratut esineet sen sijaan olivat hiekkapuhallettua verholasia. Näitä esineitä signeerattiin myös eräänlaisella salanimellä Charder.

Parhaimmillaan Schneiderin tehtaassa oli yli 700 työtekijää ja siellä valmistettiin vain Charles Schneiderin muotoilemia esineitä. Esineitä myytiin ranskalaisissa taideliikkeissä ja niitä vietiin mm. Yhdysvaltoihin ja Brasiliaan.

Tehtaan toiminta päättyi lamakaudella 1931, mutta jatkui vielä katkoksen jälkeen 1930-luvun lopulle saakka.

Charles Schneiderin pojat Robert ja Charles jr. jatkoivat toimintaa vuodesta 1946 eläkkeelle jäämiseensä saakka vuonna 1981.

Art Deco –esineet eivät olleet arvostettuja 1930-luvun jälkeen ennen kuin vasta 1980-luvulla Ranskassa ja Saksassa järjestetyt näyttelyt nostivat tämän tyylisuunnan uudestaan arvoonsa.

Pääosa näyttelyn esineitä on valmistunut vuosina 1918-1931. Esineet kuuluvat yksityisten keräilijöiden, saksalaisen Barlach Heuerin ja ranskalaisten Laurence & Jean-Pierre Serren, kokoelmiin. Näyttely on saatu Suomen lasimuseolle yhteistyössä ruotsalaisen lasimuseon The Glass Factoryn kanssa.

Suomen lasimuseossa esillä olevan näyttelyn arkkitehtinä on toiminut Heikki Viinikainen, joka on onnistunut luomaan upean kokonaisuuden Charles Schneirin art deco –esineistä ja alkuperäispiirutuksista sekä lasimaalauksista ja valaisimista, jotka olivat tärkeä osa tehtaan tuotantoa. Esillä on myös Charles´in poikien Robertin ja Charles junioirin muotoilemia esineitä. Esillä on myös se ainoa Schneirerin lasitehtaan valmistama esine, joka kuuluun Suomen lasimuseon omaan kokoelmaan.

Näyttely on esillä Suomen lasimuseossa Riihimäellä 4.5. asti ja museon yhteystiedot sekä aukioloajat löytyvät netistä: www.suomenlasimuseo.fi

Schneirin esineitä on myytävänä tälläkin hetkellä eBay:ssä ja hintoihin tutustua esimerkiksi oheisen linkin kautta: http://www.ebay.com/bhp/schneider-glass

Lähteinä on käytetty Kaisa Koiviston kirjoittamaa artikkelia Glorian Antiikissa 2/2014 ja Suomen lasimuseon näyttelytiedotetta sekä nettilähteitä:

http://www.glass-wiki.net/Schneider.ashx

http://www.artfulmilieu.com/french.html

http://www.realorrepro.com/article/Forged-marks-of-Schneider-Glass-Co.

https://sites.google.com/a/artdecoceramicglasslight.com/store1/makers/schneider-charles/schneider-charles-biography

http://www.tinyesveld.com/p/education/charles-schneider-a-colour-magician

Oikealla oleva kapea punainen maljakko on Suomen lasimuseon kokoelmaan kuuluva esine.

Lähikuva tuosta Wähäjärven lahjoituskokoelmaan kuuluvasta Sormustinkukkamaljakosta.

Koristekuvio on kaiverrettu verholasiin samankaltaisella tekniikalla kuin mitä käytettiin camee-korujen valmistuksessa.