Ohje aloittelevalle taidekeräilijälle: Älä kuuntele sydämesi ääntä

Nykytaidetta keräilevän Lars Swaljungin kotona näkyy myös taidelasia ja muita kotimaisia taideteollisuusesineitä. Kuvaruutukaappaus: www.yle.fi

 

Strada on Yle TV1:llä perjantai-iltaisin lähetettävä kulttuuriohjelma, jota tehdään pilke silmäkulmassa. 14.2. esitetyssä jaksossa haastateltiin suomalaiseen nykytaiteeseen erikoistunutta taidekeräilijä Lars Swanljungia, jonka Kiasman ystävät ry on valinnut vuoden 2014 nykytaiteen ystäväksi.

Aloittelevaa taiteenkeräilijää Swanljung opastaa: ”Älä kuuntele sydämesi ääntä, vaan luota asiantuntijoihin ja fiksumpiin, jotka ovat jo tehneet virheensä, ettei sinun tarvitse tehdä samoja virheitä aloittelevana keräilijänä.” Varmaan moni lasinkeräilijä allekirjoittaa ohjeen, sillä tieto on valttia, on sitten kysymys esineen aitoudesta tai käyvästä hintatasosta. Moni meistä on harrastuksen alkuvaiheessa huomannut maksaneensa jostain esineestä enemmän kuin millä summalla vastaavaa esinettä myöhemmin myydään toisaalla. Ja ihan kaikki hankinnat eivät ole olleetkaan ihan sitä, mitä on ostaessa uskonut niiden olevan.

 

Lars Swanljung kotonaan. Kuvaruutukaappaus: www.yle.fi

 

Swanljungin toinen neuvo ohjelmassa on peräisin hänen lähipiirinsä filateliaharrastuksesta: ”Ei voi kerätä koko maailmaa (eli koko maailman postimerkkejä). Täytyy mahdollisimman varhain löytää se oman kiinnostuksen kohde ja rajata se, jotta sitä joskus ehkä kutsuttaisiin kokoelmaksi.”

Toimittajan kysymykseen miten hankinnat valitaan kokenut taiteenkeräilijä vastaa, että ”Selkäpiissä sen tuntee, kun teokseen tykästyy.” Jos tällaisia tuntemuksia ei koe, kannattaa vaihtaa harrastusta.

Toimittajan udellessa paljonko Swanljungilta on mennyt rahaa 800 taideteoksen keräämiseen, hän kiertää vastaamisen toteamalla, että ”Intohimon hintaa ei kysytä. On keräilijän kohtalo, että kaikki rahat menevät intohimoon.” Vaimo oli joskus todennut hänestä, että ”Varakas mies, mutta ei ole koskaan rahaa.” Hammaslääkärinä työskennellyt Lars Swanljung sanoo, että ”Kaikki mitä on tienannut, on mennyt tähän keräilyyn.” Perusteeksi hän lisää nauraen, että ”Se on kivaa.”

 

Nykytaiteen keräilijä Lars Swanljung. Kuvaruutukaappaus: www.yle.fi

 

Yleispäteviä kokeneen keräilijän näkemyksiä voi edelleen katsoa Strada -ohjelman nettisivuilta:

http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/nykytaiteen-keraamisen-abc

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomen kiekkojoukkueelle pronssia

Sotshin olympialaisissa Suomi voitti tänään USA:n 5-0 ja lätkäjoukkueemme sai pronssimitalit. Juhlan kunniaksi julkaistaan ohessa kuva Pentti Sarpanevan taiteilemasta maljakosta, jossa pronssi ja lasi yhdistyvät.

Pentti Sarpanevan muotoilema erikoinen, veistoksellinen maljakko (vai onko sillä joku toinen käyttötarkoitus?). Lasiosan on valmistanut Kumelan lasitehdas ilmeisesti 1960-luvulla ja pronssiosan Turun Hopea. Lasiosa on puhallettu kiinni pronssiosaan. WSOY:n julkaisemassa Keräilijän aarteet –sarjan kirjassa Koko kansan korut, joka esittelee Pentti Sarpanevan tuotantoa, on sivulla 143 kuva toisesta maljakosta, jossa on melkein samanlainen pronssiosa.

Pentti Sarpanevan veistoksellista lasi- ja metallitaidetta Kumelan lasitehtaan ja Turun Hopean toteuttamana.

Ylen Aamu-tv:ssä huomenna asiaa suomalaisen taidelasin tulevaisuudesta

Huomenna lauantaina 22.2. noin klo 9:40 keskustellaan Ylen Aamu-tv:ssä suomalaisen taidelasin tämän hetken tilanteesta ja tulevaisuudesta. Nuutajärven lasitehtaalla päättyvä viikko on ollut viimeinen täysipainoinen työviikko. Ensi viikon tehdas on talvilomalla ja seuraavalla viikolla alkaa tuotannon asteittainen siirto Iittalan lasitehtaalle.

Molemmat tehtaat omistava Fiskars on jo vuosia markkinoinut kaikki lasituotteensa Iittala-brändin alla. Markkinoinnissa ja esineissä ei enää ole nähty Nuutajärven kala –logoa, vaikka esimerkiksi Oiva Toikan linnut on valmistettu Nuutajärven lasikylässä. Kevään aikana tuotanto keskitetään Hämeenlinnan Iittalaan ja Nuutajärven lasitehdas siirtyy historiaan. Lasinvalmistus kuitenkin jatkuu Nuutajärven lasikylässä, missä useita alan pienyrityksiä jatkaa toimintaansa ja myös Nuutajärven lasikoulu toimii edelleen tehtaan vanhassa lasihytissä.

Nuutajärvellä jatkavat lasinvalmistusta mm. Studio Markku Salo, Alma Jantusen ja Johannes Rantasalon Lasisirkus sekä Anu Penttisen Nounou Design. Lasikylän yrittäjien käyttämiä työtiloja ylläpitää Lasikomppania, joka on viralliselta nimeltään Nuutajärven lasitaitajat ry.

Pajojen omien myymälöiden lisäksi Lasikylässä toimii Nuutajärvi Galleria Osuuskunta, jolla on myymälä NuGO-shop.

Tälle sohvalle istuvat huomenna lauantaina 22.2. muotoilija, taiteilija Markku Salo ja lasinpuhaltaja, muotoilija Marja Hepo-aho. Salo oli yhdessä Kerttu Nurmisen kanssa Nuutajärven lasitehtaan viimeiset kuukausipalkkaiset muotoilijat ja vuodesta 1991 hän on työskennellyt yrittäjänä.

Hepo-aho on valmistunut Nuutajärven lasikoulusta 2009 lasialan artesaaniksi ja vuodesta 2011 alkaen hänellä on ollut Mafka-niminen yritys Riihimäellä ja hän työskentelee Osuuskunta Verstakon lasihytissä Riihimäen lasitehtaan vanhassa tehdaskiinteistössä.

Lisää netissä:

www.markkusalo.com
www.nuutajarvi.fi
www.mafka.fi
www.verstakko.fi

Keräily kevät 2014

Tampereella on alkanut kevät jo helmikuussa, ainakin Pirkkahallin nimellä tunnetussa Tampereen kongressi- ja urheilukeskuksessa. Tampereen messujen järjestämä myyntitapahtuma alkoi eilen ja jatkuu tänään sunnuntaina. Viime syksynä Keräily syksy 2013 järjestettiin samaan aikaan sisustusmessujen kanssa ja silloin paikkana oli toinen, hämärämpi halli. Nyt on palattu D-halliin, jonka valoissa vanhat lasiesineet ovat edukseen. Paikalla on noin neljäkymmentä kauppiasta. Kaikenlaista vanhaa tavaraa on tarjolla, mutta huonekaluja ei näkynyt. Tässä tapahtumassa vanhan taidelasin osuus on hieman pienempi kuin monilla antiikkimessuilla. Täällä on enemmän kaikenlaista muuta keräilytavaraa: vanhoja postikortteja ja postimerkkejä sekä muita merkkejä, kirjoja, vanhoja käyttöesineitä, jne.

 

 

 

Vähän ennen klo 10 kauppiaat odottivat ovien avautumista, keskellä Ananas Second Handin Lasse.

 

 

 

BMW 501 vuodelta 1955 oli Vehoniemen automuseon osastolla katseenvangitsijana.

 

Karhula-Iittalan jälkiruokakippoja alkuperäispakkauksessa.

Hieno retro-esine 1960/70 –luvulta.

 

 

 

Aimo Okkolinin väritöntä kristallia Riihimäeltä ja Nuutajärveltä.

 

 

 

Ensio Rislakin suunnittelemaa Mäntyharjun lasin kristallia.

 

Ars Julikan osastoa.

 

Ars Julikan myyntipöytää.

 

 

Samalla osastolla tämä sinivalkoinen ”puikkopari”.

 

Jaakko Niemen Nuutajärvelle muotoilema maljakko.

 

 

 

 

 

 

Pekka Paunila muotoilema punainen maljakko Aulikki ja Juhani Teron osastolla.

 

Samasta maljakosta toinen väriversio

 

 

Samalla osastolla oli tämä lintu, jonka on tehnyt Jaakko Niemi Nuutajärven lasitehtaalla 1950. Tammikuun Lasipäivässä oli tekijästä virheellinen tieto.

Kari Alakosken tekemä taidelasiesine oli myös Terojen osastolla.

 

 

Riihimäen lasin valmistamia sodan muistomaljoja.

 

Lila Karjala-malja on melko harvinainen ja hintapyyntö sen mukainen.

 

Karhulan lasin valmistama Sisu-viinakarahvi.

Toisella osastolla oli tällainen versio; ehkä Sisu-karahvista on mennyt suu-osa rikki ja on päädytty tuunaamaan siitä tällainen maljakko.

  

 

Tampereella on paljon erilaista keräilytavaraa, jota pystyi ostamaan pienemmillä summilla kuin vanhoja lasiesineitä.

 

 

 

 

Viikonloppuna Tampereella: Keräily kevät 2014

Keräily kevät 2014 -tapahtuman kotisivut netissä: www.kerailymessut.fi

Pirkkahallissa järjestetään 15.-16.2. Keräily kevät 2014 –tapahtuma, jonka järjestää Tampereen Messut Oy. Tapahtumassa on läsnä nelisenkymmentä myyjää, joiden luettelo on netissä:
http://www.kerailymessut.fi/kerailymessut/naytteilleasettajat/index.tmpl?sivu_id=3017

Tämä tapahtuma on aikaisemmin järjestetty kolmipäiväisenä tapahtumana, mutta tällä kertaa se on lyhennetty kaksipäiväiseksi. Keräily järjestetään nyt 44. kerran. Samaan aikaan Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa järjestetään Asta Rakentaja 2014 –tapahtuma.

Tapahtuman nettisivut ovat osoitteessa: www.kerailymessut.fi ja tapahtuman järjestäjän sivut ovat osoitteessa: www.tampereenmessut.fi

Tänään torstaina 13.2.2014 klo 17.30 yleisöluento Suomen lasimuseossa Riihimäellä

Smoolantia kutsutaan lasin valtakunnaksi (Glasriket). Alueen kuuluisin lasitehdas Orrefors lopetettiin viime kesänä. Useimmat muut lasitehtaat on lopetettu jo aikaisemmin. Tunnetuimmista tehtaista vain Kosta jatkaa toimintaansa. Alueella tähytään kuitenkin tulevaisuuteen. Aihe on meille suomalaisille mitä ajankohtaisiin, lopetetaanhan Suomen vanhimman lasitehtaan, vuonna 1793 perustetun Nuutajärven, toiminta tämän kuun lopulla.

 

Uuden ruotsalaisen lasimuseon The Glass Factoryn johtaja Maja Heuer kertoo museon toiminnasta ja Smoolannin lasiteollisuuden tämän hetkisestä tilanteesta. The Glass Factory on perustettu Bodaan vuonna 2009. Sen toiminnan perustana ovat Kostan, Bodan ja Åforsin lasitehtaiden museokokoelmat. Maja Heuer pitää esitelmänsä englanniksi. Hän tulee Riihimäelle Suomen lasimuseon ystävät ry:n kutsumana.

 

Lisää netissä: www.suomenlasimuseo.fi

Lasimuseossa Riihimäellä avautuu 2 näyttelyä perjantaina

Ulla Forsell – Lasitaidetta Ruotsista

Ulla Forsell kuuluu ruotsalaisen studiolasin pioneereihin. Hän on puhaltanut lasia omassa studiossaan Tukholmassa jo 40 vuotta. Hän on tehnyt sekä taidelasia että käyttölasia. Ulla Forsellin lasiesineet ovat värikkäitä ja henkeviä, huumorilla ja mielikuvituksella maustettuna. Vain harvat kykenevät laseissaan välittämään samaa leikkisää keveyttä kuin Ulla Forsell. Hän on käyttänyt vadeissaan myös niin sanottua köyhän hopeaa, vanhaa tekniikkaa, jossa lasi hopeoidaan.

Ulla Forsell työskentelemässä. Kuva: Stefan Nielson / Suomen lasimuseo.

Ulla Forsell: Botanica 2013. Kuva: Suomen lasimuseo

Vuosituhannen vaihteen jälkeen Ulla Forsell on tutkinut lasin sisäistä hohdetta ja heijastuksia. Häntä kiehtoo se, mitä näyttää tapahtuvan hohtavalla pinnalla, joka tuikkii syvyydestä kuten peilissä. Viime aikoina hän on tehnyt kokonaisia peiliseiniä, jotka hohtavat kuin värillinen silkki ja jotka heijastavat valoa maagisella tavalla.

 

Väri ja lumo – Ranskalaista Art Deco -lasia – Charles Schneider

 

Nancyssa ja Pariisissa taidetta opiskellut Charles Schneider (1881 – 1953) kuuluu Art Deco -lasin suuriin nimiin. Yhdessä veljensä Ernestin kanssa hän perusti oman lasitehtaan vuonna 1913 Pariisin lähelle. Maailmansodan syttymisen takia tuotanto käynnistyi vasta vuosina 1918 – 1921. Tekniikat olivat lähellä Daumin ja Emile Gallén käyttämiä, mutta muotoilu modernistista. Kansainvälinen kuuluisuus koitti Pariisissa vuonna 1925 järjestetyn taideteollisuusnäyttelyn myötä. Tehtaassa tehtiin kahta eri valmistuslinjaa: Varsinaiset Schneiderin nimellä signeeratut esineet olivat yksilöllisempiä, värikkäitä vapaasti puhallettuja taide-esineitä. La Verre Francais -nimellä signeeratut olivat sarjatuotantoa, vaikkakin teknisesti monimutkaisempia, usein etsattua verholasia. Toiminta keskeytyi lamakaudella 1931, mutta jatkui seuraavana vuonna. Toiminta päättyi konkurssiin vuonna 1939.

Charles Schneiderin pojat Robert-Henri ja Charles jr. jatkoivat toimintaa vuodesta 1946 eläkkeelle jäämiseensä saakka vuonna 1981.

 

Charles Schneider: Olives, 1920/1922.

Kuva: Jean-Pierre Serre / Suomen lasimuseo

Charles Schneider: Valaisin, 1918/1922.

Kuva: Jean-Pierre Serre / Suomen lasimuseo

 

Pääosa näyttelyn esineitä on valmistunut vuosina 1918 – 1931. Esineet kuuluvat saksalaisen Barlach Heuerin ja ranskalaisten Laurence & Jean-Pierre Serren kokoelmiin.

Näyttely on saatu Suomen lasimuseolle yhteistyössä ruotsalaisen The Glass Factoryn kanssa.

 

Molemmat näyttelyt ovat auki Suomen lasimuseossa Riihimäellä 14.2. – 4.5.2014.

 

Lisää netissä: www.suomenlasimuseo.fi