Lisää pakkauslasia: maitopullo

1960-luvun alkupuolella maitoa myytiin elintarvikeliikkeissä lasipulloissa, vahatuissa kartonkitölkeissä ja irtomaitona asiakkaan mukanaan tuomaan astiaan, joka oli usein kolmen tai viiden litran alumiininen maitohinkki.

 Tämä maitohinkki on myytävänä Huutonetissä: http://www.huuto.net/kohteet/maitohinkki/281711443

 

1960-luvulla karjatiloja ja meijereitä oli suuri määrä tasaisesti joka puolella maata, jolloin kuljetusmatkat olivat lyhyitä. Maitotuotteetkin olivat silloin lähiruokaa. Vaikka litran lasipullo on painava, niin lyhyillä kuljetusetäisyyksillä sillä ei ollut niin suurta merkitystä. Kerma myytiin samankaltaisessa 2 dl:n lasipulloissa. Silloin ei ollut yhtä laajaa valikoimaa maitotuotteissa kuin nykyään, kulutusmaito kattoi myynnistä suurimman osan.

Tässä pullossa on tekstiä kyljessä eli se on ilmeisesti liittynyt johonkin Valion kampanjaan. Yleensä valmistaneen meijerin nimi löytyi alumiinisesta korkista, muutoin pullot olivat kaikilla samanlaisia.

1960-luvun puolivälin jälkeen irtomaidon myynti kaupoissa lopetettiin ja pullotkin poistuivat valikoimista. Tilalle tulivat uutena pakkausmuotona muoviset maitopussit vahattujen kartonkitölkkien rinnalle muutamaksi vuodeksi.



Maitopakkausvalikoimaa 1960-luvun puolivälin jälkeiseltä ajalta. Maitopussit tulivat markkinoille 1967.

1970-luvun jälkeen meijerituotteiden valmistaminen ja kuluttaminen on muuttunut paljon. Nyt on tarjolla vain perinteisiä kartonkitölkkejä ja tiiliskivipakkauksia. Pakkaukset ovat kevyitä, mutta ensin raakamaito saattaa matkustaa satoja kilometrejä meijeriin tankkiautossa ja sitten meijeristä keskusliikkeen varaston kautta myymälään pahvipakkauksessa ehkä vieläkin pidemmän matkan. Kuluttajatuotteita valmistavia meijereitä ei ole kovin montaa, mutta maito-, piimä- ja kermalajeja on iso kirjo.

 

Eikä pakkauslasia enää valmisteta Suomessa ja lähiruuasta puhutaan nyt, kun sitä enää ei ole tarjolla maitotuotteiden osalta kuin muutamalla pikkumeijerin paikkakunnalla.