Lasinkeräilijän Blogi: Lauantainen Keräilyn iltapäivä EMMAssa

Espoon modernin taiteen museo EMMAssa järjestettiin lauantaina Keräilyn iltapäivä. Toimittaja Airikka Nurmela haastatteli tilaisuudessa eri alojen keräilijöitä.

Muusikko ja mainosalan ammattilainen Klaus Suhonen kertoi harrastuksestaan kerätä elokuvien oheistuotteina valmistettuja leluja. Keräilyn keskiössä ovat Star Wars elokuvan esineet. Suhonen kerää myös sähkökitaroita. Suhosen keräilyn taustalla ovat kauneuden kaipuu ja nostalgia.

Valkokankaalla oikealla on yksi Annilan omista suosikeista: Ariman lasitehtaan Kukkopokaali.

Pöydällä Annilan edessä on esimerkki lasipallo-paperipainosta.

Arkkitehti Markku Annila kertoi Nurmelan haastattelemana lasinkeräilyharrastuksestaan. Hänen harrastuksensa aloittamisesta tulee kuluneeksi 60 vuotta ensi kesäkuussa. Silloin Annila oli pyrkimässä Teknilliseen korkeakouluun ja pääsykokeiden tauolla hän käveli Punavuoressa ja näki osto- ja myyntiliikkeen ikkunassa lasipainopallon, joka toi mieleen lasipallot, joita hän oli ihaillut sodan aikana maalla. Ostettuaan esineen hän alkoi selvittää sen taustoja; miksi, miten, milloin ja missä lasipallo olikaan valmistettu. Tämä johti hänet keräämään vanhaa suomalaista lasia.

Tietoa kiinnostuksen ja keräilyn kohteista ei ollut valmiina missään. Annila on vuosikymmenten aikana tutkinut sekä kerännyt tietoa eri lähteistä ja hän on tutustunut lasin valmistukseen myös käytännössä. Annilan keräilyn rajaus on ollut suomalaisen lasin alkuajoista siihen, kun lasitehtaat alkoivat julkaista kuvallisia myyntiluetteloita 1800-luvun lopulla, koska siitä ajasta alkaen on jo olemassa kirjallista lähdetietoa kaikkien saatavilla. Annila on julkaissut muutaman lasiaiheisen kirjan, joista tunnetuin on hienosti kuvitettu Vanhat lasini, jonka Suomen lasimuseo on julkaissut. Teostensa kautta Annila on dokumentoinut tutkimustyönsä tuloksia, jotta muiden vanhoista lasiesineistä kiinnostuneiden ei enää tarvitse nähdä samaa vaivaa, kun nyt on olemassa kirjallista lähdetietoutta. Markku Annilan kokoelmasta on yli 2000 esinettä siirtynyt osaksi Suomen lasimuseon kokoelmaa.

Annilan keräilyssä on nähtävissä tieteellinen aspekti eli halu koota yleisesti nähtäville esineitä yleisesti saataville tietoa suomalaisen lasiteollisuuden alkuvaiheesta.

Vexi Salmen edessä esimerkki saksalaisesta ekspressionismista.

Valkokankaalla Marjatta Tapiolan näkemys Irwinistä.

Tuottaja ja sanoittaja Vexi kertoi harrastaneensa erilaisten esineiden keräilyä lapsesta asti. Nykyään hänet tunnetaan laajimmin modernin kuvataiteen keräilijänä ja lahjoittajana, mutta hän kerää myös tulitikkuaskien etikettejä (noin 100.000 kpl), kirjoja ja äänilevyjä.

Taiteen keräily alkoi 1970-luvulla suomalaisen kultakauden teoksista, mutta ne jo myyty ja kiinnostus siirtyi moderniin taiteeseen. Nykyään suurin kiinnostus kohdistuu saksalaiseen ekspressionismiin ajanjaksolta 1905 – 1933, mutta myös Eestin ensimmäisen tasavallan taide on nykyään keräilykohteena.

Salmi on lahjoittanut kokoelmansa Hämeenlinnan taidemuseolle, teosten lukumäärä on tällä hetkellä yli 600, joista vain pieni osa on Salmen kotona.

Vexi Salmi on hankkinut taidetta oman intuition pohjalta ja hän kertoi miten "jotkin taulut ovat vaatineet hänet hankkimaan ne".

Modisti ja stylisti Fiona Timantti oikealla.

Modisti ja stylisti Fiona Timantti kerää vintage-vaatteita ja asusteita. Vintagen määrittelystä on monta tulkintaa, mutta Timantin kiinnostuksen kohteina ovat 1930-, 40- ja 50-lukujen esineet. Vintage –tuotteethan ovat tehneet tuloa antiikkimessuille ja muihin vanhan tavaran myyntitapahtumiin, vaikka niille on myös omat yhteisönsä ja kauppakanavansa. Lisää aihepiiristä voi lukea esim. Fiona Timantin blogisivuilta http://fionatimantti.blogspot.fi/ tai www.vintage.net –sivustolta.

Fiona Timantti hankkii vähemmän esineitä pelkästään kokoelmaesineiksi, suurin osa tulee käyttöön tai välitettäväksi eteenpäin.

Olli Ahtola esittelee englantilaisia laseja 1700-luvulta.

Ahtolalla oli pöydällä Elmar Granlundin Arabialle muotoilemaa keramiikkaa ja Riihimäen lasille muotoilema EG-lasiston viinilasi.

Elmar Granlundin muotoilema ja hiomalla koristeltu lasi

Kauppatieteiden emeritusprofessori Olli Ahtola kertoi lasinkeräilyharrastuksestaan. Ahtolahan tunnetaan vanhan suomalaisen metsälasin ja 1700-luvun englantilaisen lasin keräilijänä. Ahtola, kuten myös Markku Annila, on toiminut aktiivisesti Suomen lasimuseon ystävät ry:ssä ja he molemmat ovat olleet myös yhdistyksen puheenjohtajina.

Ahtola kertoi Airikka Nurmelan haastattelussa miten tärkeää on luoda hyvät ja luottamukselliset suhteet kauppiaisiin. Tällainen kauppias muistaa asiakkaansa keräilykohteen ja varaa hyvälle asiakkaalle esineitä, joista uskoo tämän olevan kiinnostunut. Kokeneelta keräilijältä kauppias myös saattaa kysyä neuvoa tai mielipidettä, jotain vieraampaa esinettä arvioidessaan. Parhaimmillaan asiakkaan ja kauppiaan suhde on muuntunut ystävyydeksi, jolloin yhteydessä ollaan viikoittain. Näkemättä ei Ahtola ole valmis ostamaan esinettä, niinpä englantilaista lasia kerätessä tuttu kauppias voi käydä myös huutokaupassa keräilijän puolesta.

Nyt kun vanhojen tavaroiden kauppa on siirtymässä liikehuoneistoista nettiin ja huutokauppoihin, niin hyvien keräilijä-kauppias –suhteiden muodostuminen vähenee. Varsinkin aloittelevalle keräilijälle luetettavat kauppiaat ovat korvaamaton tiedon lähde. Kaikkea olennaistakaan vanhoihin lasiesineisiin liittyvää tietoa ei löydä netistä ja kaikki netissä oleva informaatio ei ole luotettavaa. Huutokauppaluetteloissa on kovin niukalti tietoa ja sekin on osin virheellistä. Nettikaupassa esineen kunto ei läheskään aina ole sitä mitä sen sanotaan olevan.

Mielenkiintoisen iltapäivän oli Espoon modernin taiteen museo koonnut, mutta se ei silti tavoittanut kovin suurta yleisöä. Olikohan poikkeuksellisen kaunis syyskesän päivä yhtenä syynä, eikä tilaisuutta myöskään oltu kovin laajalti mainostettu.

Samalla käynnillä oli hyvä katsastaa myös Birger Kaipaisen tuotantoa esittelevä Kuriton kaunosielu – Birger Kaipiaisen keraamisia fantasioita –näyttely.

Ohessa on kuvia Kaipiaisen näyttelystä.

Yleiskuva Kuriton kaunosielu - Birger Kaipiainen -näyttelystä Espoon modernin taiteen museo EMMAssa.

Vasemmalla Birger Kaipiaisen Kevät -lautanen vuodelta 1942.

Vasemmalla Kaksi naista (1944) ja oikealla Kolme sulotarta tekijänä Birger Kaipiainen.

Birger Kaipiainen: Sirkus (1946), Siunaus (1945) ja Harlekiinit (1946).

Birger Kaipiainen: Ruususen uni (1945).

Birger Kaipiainen: nimetön seinälautanen (1944), Harlekiinin tanssi (1945), Harlekiini ja nymfi (1944).

Birger Kaipiainen: Harlekiinin tanssi (1945).

Birger Kaipiaisen seinälautasia.

Suurin osa Espoon modernin taiteen museo EMMA:ssa esillä olevista Birger Kaipiaisen teoksista on Kyösti Kakkosen kokoelmasta ja hänelle rakkain teos on tämä Kuovi sateessa -reliefi.