Mistä ostaa vanhoja lasiesineitä ?

Vanhojen lasiesineiden keräilyharrastuksen alkuvaiheessa olevat usein miettivät mistä esineitä kannattaa ostaa eli mistä ylipäätään löytyy hyviä esineitä, mistä niitä saa edullisesti ja mistä uskaltaa ostaa ilman pelkoa tulla höynäytetyksi ?

Kaikessa vanhan tavaran ostamisessa tieto on valttia tai onhan se tärkeää myös uuden tavaran ostamisessa, jotta voisi vertailla vaihtoehtoja, mutta vanhoissa esineissä tiedon merkitys korostuu. Pitää osata tunnistaa esine ja sitten pitäisi tietää mikä on käypä hinta, jottei maksaisi liikaa.

Vanhojen lasiesineiden ostamista voi verrata käytetyn auton tai vanhan asunnon ostamiseen. Pitää tietää mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota esineen kunnossa ja pitää tietää markkinoiden määrittämä käypä hinta. Ja myyjäosapuolen moraalista voi sanoa saman kuin auto- ja asuntokaupassa: suurin osa on ok, mutta joukkoon mahtuu myös epäluotettavia tyyppejä. Onhan myyjissä muutenkin kirjavaa väkeä: osalla ammattilaisista on kymmenien vuosien kokemus nimenomaan vanhoista lasiesineistä ja osa myyjistä on tavallisia kuluttajia, jotka myyvät esimerkiksi perinnöksi saamiaan esineitä tietämättä niistä yhtään mitään.

Vanhan tavaran kaupat (antiikkiliikkeet, osto- ja myyntiliikkeet sekä vastaavat) voivat olla erikoistuneita johonkin tai ne voivat myydä kaikkea vanhaa tavaraa. Jos kauppias on sellainen, joka tietää paljon vanhasta lasista on ostotapahtuma usein samalla myös oppitunti ostajalle.  Tällaisessa paikassa tavara yleensä on sitä mitä myyjä sanoo sen olevan tai sitten hän rehellisesti kertoo, jos ei tiedä esineen muotoilijaa tai valmistajaa. Hinnat voivat olla keskimääräistä korkeammat, mutta ei läheskään aina ja esineet ovat useimmiten hyväkuntoisia. Sellainen käsitys, että kaikissa antiikkiliikkeissä on kaikki kallista, ei pidä paikkaansa.  Useimmiten niiden hintataso vastaa yleistä hintatasoa. Yleensä myös hinnasta voi keskustella. On kuitenkin olemassa myymälöitä, joiden hintapyynnöt ovat selvästi korkeammat kuin muualla.

Pääkaupunkiseudulla on kohtuullisen runsaasti vanhan tavaran kauppoja, mutta muilla paikkakunnilla tarjonta on rajatumpaa. Antiikkimessut tuovat hyvää vaihtelua monen paikkakunnan vanhojen tavaroiden valikoimiin. Aika yleinen käsitys on, että kauppiaat korottavat esineiden hintoja messuja varten. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa läheskään kaikkien kauppiaiden kohdalla. Ja kyllä messuillakin hinnasta kannattaa neuvotella.

Kirpputorit ovat nekin yksilöitä. Joillakin kirpputoreilla on aina mielenkiintoisia vanhoja lasiesineitä, toisilla taas satunnaisesti. Itseä kiinnostavat kirpputorit oppii tunnistamaan vain kiertämällä ja juttelemalla alan harrastajien kanssa. Monella hyvätasoisella kirpputorilla on lasivitriini, jossa on lukkojen takana suojassa parhaat lasiesineet. Kun enemmistö kirpputoreilla myytävistä tavaroista on yksityishenkilöiden tiskeillä, niin hinnoittelu on varsin kirjavaa, koska myyjiltä puuttuu tieto käyvästä hintatasosta. Osa tavaroista on selvästi ylihinnoiteltuja, mutta edullisiakin löytöjä voi tehdä kippareilla. Osa kirpputoreilla myytävistä tavaroista on ammattikauppiaiden ylijäämätavaraa eli sellaista, jota he eivät pidä tarpeeksi laadukkaana omaan myymäläänsä. Muutaman euron esineet löytävät ostajan nopeammin kirpputorilla kuin vanhan tavaran kaupassa.

Perinteiset huutokauppatilaisuudet ovat varsin hyviä paikkoja opiskella vanhojen esineiden hintatasoa. Usein ne ovat myös edullisia hankintapaikkoja, sillä sieltä antiikkikauppiaatkin hankkivat osan esineistä liikkeisiinsä. Varsinkin neljän ns. laatuhuutokaupan (Bukowskis, Hagelstam, Apollo, Tampereen huutokauppakamari) ulkopuoliset huutokaupat ovat hyviä paikkoja edullisten löytöjen tekemiseen. Toisaalta harvinaisimmat, hienoimmat ja halutuimmat designlasiesineet myydään noissa neljässä laatuhuutokaupassa. Laatuhuutokaupoissa monen designesineen hinta nousee huutokaupan pitäjän komission kera liian kalliiksi useimmalle tavalliselle kuluttajalle. Ns. kansanhuutokaupassa saattaa vanhan lasiesineen saada edullisesti, ellei yleisön joukossa ole montaa muuta, jotka ovat kiinnostuneet juuri samasta esineestä. Tällaisissa tilanteissa saattaa tulla huudetuksi esine itselle kalliimmalla kuin millä sen saisi kaupasta.

Laatuhuutokauppojen nettisivut ovat hyviä tietolähteitä, kun haluaa tietää jonkin esineen käyvän arvon. Mikään tarkka mittari se ei kuitenkaan ole, sillä hinta on saattanut nousta tavallista korkeammalle juuri kahden kilpailijan keskinäisellä nokituksella. Seuraavassa huutokaupassa esine saatetaan myydä huomattavasti halvemmalla, jos silloin ei satu olemaan läsnä juuri siitä esineestä kovin kiinnostuneita henkilöitä. Oikea hintataso selviää pidemmän aikavälin seuraamisella, eikä yksittäisen huutokaupan vasarahintoja katsomalla.

Ennen huutokauppaa on huutokauppatalojen nettisivuilla kuvat ja tiedot esineistä. Valitettavasti kaikki huutokauppatalot eivät aina tarkista esineen myyntiin tuoneen henkilön ilmoittamia tietoja ja siksi luetteloissa on välillä virheitä eli jokin esine mainitaan sellaisen muotoilijan tuotteeksi, jota se ei kuitenkaan ole. Esineitä ei myöskään aina tarkasteta huolella, joten väärennettyjä tai jälkikäteen tehtyjä signeerauksia esiintyy myös ns. laatuhuutokauppojen valikoimissa. Tällaisia esineitä kulkeutuu sitten eteenpäin jälkimarkkinoilla, joten niitä löytyy myös vanhan tavaran myymälöistä ja messuosastoilta.

Huuto.net ja muut nettihuutokaupat ovat mullistaneet vanhojen tavaroiden kaupan viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. On vaivattomampaa myydä yhtä tai muutamaa esinettä netissä kuin vuokrata kirpputorilta pöytä viikoksi tai pidemmäksi aikaa. Ostaja taas pystyy helposti koneen ääressä katsomaan myytävät tuotteet riippumatta siitä missä päin Suomea myytävä esine on.

Kun ostaa esineen pelkän myyjän tekstin ja valokuvan (joka monesti on aika heikkolaatuinen) perusteella, niin siihen sisältyy aina riski; esineen tiedot eivät kaikissa myynti-ilmoituksissa pidä paikkaansa ja esineen kunto voi olla selvästi huonompi kuin mitä myynti-ilmoituksessa kerrotaan. Kannattaa katsoa millaista palautetta myyjä on saanut ja erityisen varovainen kannattaa olla sellaisten myyjien kanssa, jotka eivät ole tunnistautuneet palveluun ja joilla ei ole yhtään aikaisempaa tehtyä kauppaa. Ainakin arvokkaammat esineet kannattaa pyrkiä noutamaan myyjältä, jolloin voi reklamoida, jos tuote ei vastaakaan ilmoitusta.

 

Bukowskin huutokauppatalo avasi viime syksynä oman nettihuutokaupan toimipisteen Helsinkiin. Siellä voi käydä etukäteen tutustumassa Suomessa myytäviin kohteisiin. Ruotsissa myytävät kohteet voi tilata noudettavaksi Helsingin toimipisteestä tai vaikka kotiin asti. Bukowskis-Marketin sivuilla on hyvät kuvat esineistä ja mahdolliset viat on luotettavasti lueteltu myynti-ilmoituksessa.

Nettikaupat ovat yksi myyntikanava, joka laajentaa ostajan valikoimaa. Osalla nettikaupoista on myymäläkin, jossa voi käydä tutustamassa esineeseen ennen kaupantekoa. Jos matka on pitkä tai myymälää ei ole, niin silloinkin myyjältä voi pyytää lisäkuvia tai voi kysellä esineen kunnosta tarkemmin.

Kun harrastuksessa on päässyt eteenpäin, ja tietoakin on alkanut karttua, niin yhdeksi hankintavaihtoehdoksi tulee ostaminen ulkomailta. Vanhoja suomalaisia lasiesineitä on vuosikymmenten aikana viety runsaasti ulkomaille. Siksi ”Ruotsin huutonet” eli tradera.com ja Viron vastaava eli eAntiik.com sekä globaali eBay.com ovat sellaisia, joihin kannattaa tutustua.

Myös eri maiden huutokauppataloilla on nettisivut, joiden kautta voi osallistua huutokauppaan tai ainakin hakea hintatietoa. Suomalaisia esineitä löytyy ainakin Ruotsista, Saksasta, Englannista ja Yhdysvalloista.

Vanhoilla lasiesineillä ei ole mitään yhtä ja oikeaa hintaa. Vanhat esineet ovat yksilöitä, kun niissä kaikissa on vähän erilaisia käytön jälkiä/vikoja. Siksi onkin tavanomaista neuvotella hinnasta kaupanteon yhteydessä. Se pitäisi kuitenkin tehdä sivistyneesti, eikä silloin ole järkevää tinkiä, jos hinta on jo kohdallaan. Itse kukin on varmaan antiikkimessuilla tai myymälässä joutunut seuraamaan sivusta kun tinkiminen on edennyt lähes avoimen konfliktin tasolle.

Vanhoja lasiesineitä keräävän kannattaa siis hankkia mahdollisimman hyvä tietämys esineistä, mutta käytännössähän tietoa yleensä karttuu harrastuksen myötä. Harva varmaan ensin pelkästään keräisi tietoa ja alkaisi vasta sen jälkeen hankkia esineitä itselleen.  Tietoa löytyy netistä ja kirjastosta. Hintataso selviää käymällä alan kaupoissa, messuilla ja huutokaupoissa. Vanhojen lasiesineiden keräily vaatii siis aika paljon jalkatyötä ja netin selaamista.