Uusi kirja suomalaisista lasimaljakoista

Keräilijän aarteet -kirjasarjaan on viime vuoden lopulla ilmestynyt uusi osa, joka esittelee suomalaisia lasimaljakoita. Vanhojen esineiden keräilyn suosiosta kertoo se, että muutamassa vuodessa on WSOY:n julkaisemassa kirjasarjassa ilmestynyt jo seitsemän teosta: Arabian astiastoja, Arabian kannuja, Arabian purkkeja ja pilkkumeja, Arabian kahvikuppeja ja mukeja, Kupittaan Savi, Suomalaisia juomalaseja ja nyt Suomalaisia lasimaljakoita.

Kirjassa esitellään pari sataa maljakkoa 1850-luvulta 1980-luvun lopulle. Pääpaino 1950-luvulla ja sen jälkeen valmistetuissa esineissä. Hyvät ja tarpeeksi isot valokuvat vievät leijonan osan sivujen pinta-alasta; kirja onkin helppolukuinen ja aikakauslehtimäinen, kun varsinaista leipätekstiä ei ole juuri lainkaan, vaan ainoastaan kuvia ja kuvatekstejä. Tämähän on ollut linja myös muissa Keräilijän Aarteet -sarjan teoksissa. Tässä suhteessa kirja eroaa esimerkiksi Suomen lasimuseon julkaiseman Lasitutkimuksia -sarjan teoksista, joissa pääpaino on tekstin sisältämällä tiedolla ja kuvia on niukemmin. Molemmille teostyypeille on omat käyttötarpeensa; kuviin painottuva kirja palvelee enemmän keräilyharrastuksensa alkuvaiheessa olevia ja paikkaa tutkimusjulkaisuissa vajaaksi jäänyttä kuvallisen informaation tarvetta. Pidemmälle keräilyharrastuksessa edennyt lukisi mielellään vähän enemmän tekstiä ja saisi näin enemmän informaatiota suomalaisen lasimuotoilun ja lasinvalmistuksen historiasta.

Näiden kahden kirjan aukeaman kuvissa näkee tekstin ja kuvien suhteen kirjassa.

Kirjassa on myös kukkakimppujen historiaa sekä lasin ja leikkokukkien hoitovinkkejä. Kirjan näkökulma alistaa maljakot kukkamaljakoiksi, vaikka monet taidelasimaljakot ovat sellaisenaan tarpeeksi näyttäviä. Kuitenkin kukat vaikkapa Franckin Prisma-maljakossa tai Okkolinin Kullero-maljakossa näyttävät samalta kuin lihapullat täytekakun päällä. Tämän kaltaista tyylitietoutta olisi voinut lisätä kukkienhoito-ohjeiden oheen. Valitettavan usein näkee laatuhuutokaupoissakin taidelasimaljakoita, jotka on pilattu pitämällä niissä pitkään kukkia vaihtamatta vettä.

On haastavaa esitellä yhdessä pienessä kirjassa koko suomalaisen lasinvalmistuksen ajalta maljakoita. Todennäköisesti kirjan ostajakuntaa ajatellen on perusteltua painottaa sisältö 1950-luvulla ja sen jälkeen valmistettuihin esineisiin, vaikka tällöin jääkin varjoon paljon hienoja esineitä 1920, -30 ja -40 -luvuilta.

Erityisen hyvää kirjassa on lasisanasto, josta on paljon hyötyä keräilyharrastuksen alkuvaiheessa oleville. Teoksen lopussa on myös lyhyt luettelo suomalaisista lasimuotoilijoista, mutta siitä jää kyllä kaipaamaan muutamaa nimeä, esimerkiksi Runar Engblom, Jaakko Niemi, Yrjö Rosola, Antti Salmenlinna.

Toisaalta kirjasta puuttuu sisällysluettelo, jonka avulla voisi etsiä kirjasta kaikki tietyn suunnittelijan mukaan mahtuneet esineet. Nyt pitää selata koko kirja läpi, jos haluaa tietää onko kirjassa kuvaa vaikkapa Okkolinin majakka-maljakosta.

Vanhoista lasiesineistä tämän teoksen myötä kiinnostuva löytää kirjan lopusta kirjallisuusluettelon, jonka perusteella voi etsiä lisää tietoa oman paikkakuntansa kirjastosta, kirjakaupasta tai Suomen lasimuseon museomyymälästä: www.suomenlasimuseo.fi

Kirjan yllättävin yksittäinen uusi tieto löytyy sivultta 41, jossa on kuva lasimaljakosta, jota on yleisesti pidetty Arttu Brummerin suunnittelmana, mutta nyt tässä sanotaan, ettei se sitä olekaan. Perusteluja jää kaipaamaan, kun näitä on myyty laatuhuutokaupoissakin vielä viime syksynä Brummerin teoksina.

Kirjan ovat koonneet Kaisa Koivisto ja Sirpa Westerholm, jotka molemmat ovat tehneet myös muita teoksia tähän sarjaan. Kaisa Koivisto on urakoinut parin viime vuoden aika toden teolla: Riihimäen Lasin historiikki, Maailman kaunein eli Suomalaisen taidelasin kultakauden historiikki, Suomalaiset juomalasit ja tämä Suomalaiset lasimaljakot.