Lasinkeräilijän Blogi

Silmäniloa Göran Hongell kynästä

2012-03-16T20:30:00.000+02:00

Göran Hongellin muotoilemia ja Karhulan lasitehtaan valmistamia taidelasiesineitä; merenvihreää ja azurinsinistä.

Arttu Brummerin sininen hetki

2012-03-15T06:40:00.000+02:00

Sinivalkoinen kuva, jossa on kolme Arttu Brummerin muotoilemaa ja Riihimäen Lasin valmistamaa taide-esinettä.

Kevään kohokohta: Wanhan Sataman messut

2012-03-15T06:32:00.000+02:00

Ensi viikonloppuna on perinteinen vanhojen tavaroiden ihailijain kevään kohokohta eli Katajanokalla järjestettävät Helsingin Antiikki- ja taidemessut. Pro-Messut Oy:n järjestämään antiikin, taiteen ja keräilyalan myyntitapahtumaan on tulossa iso ja edustava joukko alan myyjiä. Nimilista on nähtävillä Pro-Messujen nettisivuilla: www.pro-messut.fi

Tapahtuma on avoinna lauantaina klo 10 – 18 ja sunnuntaina 10 – 17. Pääsymaksu on 15 euroa.

Tampereella Antiikki- ja keräily –myyntitapahtuma

2012-03-15T06:28:00.000+02:00

Seinäjoen Messut järjestää tulevana viikonloppuna Tampere-talossa Antiikki- ja keräily –myyntitapahtuman. Se on osa kolmen tapahtuman kokonaisuudesta, jonka muut osat ovat Taikasormet – kädentaitomessut ja Nukkekotimessut.

Tapahtumat ovat avoinna molempina päivinä klo 10 -16. Pääsylippu on 10 euroa. Lisätiedot: www.seinajoenmessut.fi

Tupakointiin liittyviä lasiesineitä

2012-03-14T15:24:00.000+02:00

Tässä blogissa on jo aikaisemmin ollut juttua ja kuvia tuhkakupeista, joita valmistettiin monen eri tasoisia; liikelahjoista ja kodin käyttöesineistä aina taide-esineisiin asti. Monia muitakin tupakointiin liittyviä lasiesineitä on valmistettu, ohessa kuvia muutamista esineistä.

Nämä lasiesineet ovat yhdistettyjä tulitikkuaskin pidikkeitä ja tuhkakuppeja. Valitettavasti nykyiset tulitikkurasiat ovat hieman pienemmän kuin vanhat ja siksi ne eivät mahdu pidikkeeseen. Nämä värikkäät esineet ovat Nuutajärven lasin tuotantoa.

Karhulan lasitehdas valmisti neljän esineen kokonaisuutta, joka löytyy heidän lahjaesineluettelostaan nimellä Tupakko. Siihen kuului savukkeiden tarjoilulasi, tuliaskin pidike, tuhkakuppi ja lasinen tarjotin, jolla kolme muuta esinettä olivat.

Tämä on vähän fiinimpi setti savunvärisestä kristallilasista. Valmistaja ei ole tiedossa.

Tässä Tupakon kuva Karhulan lasitehtaan vuoden 1938 lahjapakkausluettelosta.

Tupakointiin liittyviä lasiesineitä ei ole enää pitkään aikaan valmistettu ja olemassa olevien lukumäärä vähenee, joten nämä ovat hyvä keräilykohde ja alkuun pääsee pienillä summilla. Riippumatta siitä mitä mieltä itse kukin on tupakoinnista, niin nämä ovat kuitenkin osa suomalaisen tapakulttuurin historiaa ja siksi säilyttämisen arvoisia.

Tampereella oli lauantaina messupäivä

2012-03-12T20:34:00.000+02:00

Keräilykuumeen yksipäiväinen Antiikki- ja keräilytapahtuma järjestettiin viime lauantaina Tampereella. Mies Etelä-Suomesta kävi messumatkalla ja lähetti kuvallisen matkakertomuksen, joka on ohessa:

Matkaa rautatieasemalta messuille oli alle kaksi kilometriä, joten sen saattoi hyvin kävellä. Alkumatkasta piti kuitenkin käydä Tammelan torilla tankkaamassa mustaamakkaraa. Samalla tuli tarkistettua melkein torin laidalla sijaitsevan Vaarin Varaston ikkuna.

Matkan puolivälissä saattoi ihastella Kalevan kirkkoa, josta sen valmistumisen aikaan 1960-luvulla käytettiin nimitystä Sielujen Siilo. Kun kirkonmäeltä katseli ympäristöön, niin selvisi syy myös messupaikan vaihtumiseen. Perinteisen messupaikan eli Sampolan piha oli täynnä remontointiin liittyviä tarvikkeita.

Kun vasemmalla näkyi tämä rakennus, oltiinkin jo melkein perillä. Kyseessä ei ole Dannyn ylläpitämä vanhainkoti vaan opiskelija-asuntola Domuksen vanha osa. Kuvassa vasemmalla on uudempi osa.

Ovien avautumista odotti kymmeniä innokkaita antiikin harrastajia ja myös ammattilaisia.

Messupaikkana oli opiston aula, joka oli valoisa sekä avara, ja sopi hyvin pienimuotoisten messujen pitopaikaksi.

Tällä kulmalla oli myynnissä esimerkiksi kirjallisuutta ja hopeaa, mutta vähemmän lasia.

Ajan-Muistolla oli tuttuun tapaan paljon hyvää lasia. Tässä on myrkkylasia heidän pöydältään.

Tolkontiikilla oli tutun hyllyn lisäksi myös myyntipöytä. Kuvan oikeassa alanurkassa on Karhulan kolmijalkainen lautanen jota harvemmin näkee kaiverrettuna.

Mukana oli myös sellaisia kauppiaita, joita ei usein näe messuilla myymässä. Tässä on yhden sellaisen lasivalikoimaa.

Tämä simpukkaa muistuttava lasiesine on Nuutajärven uudempaa tuotantoa. Myyjä ei muistanut taiteilijan nimeä, mutta esineen kyljessä oli signeeraus SM11Nu.

Kun messut oli nähty ja kadun toisella puolella ollut kirpputori tarkistettu, saattoi lähteä paluumatkalle. Jos jalat olivat väsyneet tai oli ostanut painavia esineitä, oli paluumatka hyvä tehdä nyssellä. Kuten kuvasta näkyy, oli reittivaihtoehtoja useita. Tarina ei kerro jouduttiinko Keskustorille, Pyynikintorille, Ryydinpohjaan vai Kaarilaan.

Mistä ostaa vanhoja lasiesineitä ?

2012-03-12T11:18:00.001+02:00

Vanhojen lasiesineiden keräilyharrastuksen alkuvaiheessa olevat usein miettivät mistä esineitä kannattaa ostaa eli mistä ylipäätään löytyy hyviä esineitä, mistä niitä saa edullisesti ja mistä uskaltaa ostaa ilman pelkoa tulla höynäytetyksi ?

Kaikessa vanhan tavaran ostamisessa tieto on valttia tai onhan se tärkeää myös uuden tavaran ostamisessa, jotta voisi vertailla vaihtoehtoja, mutta vanhoissa esineissä tiedon merkitys korostuu. Pitää osata tunnistaa esine ja sitten pitäisi tietää mikä on käypä hinta, jottei maksaisi liikaa.

Vanhojen lasiesineiden ostamista voi verrata käytetyn auton tai vanhan asunnon ostamiseen. Pitää tietää mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota esineen kunnossa ja pitää tietää markkinoiden määrittämä käypä hinta. Ja myyjäosapuolen moraalista voi sanoa saman kuin auto- ja asuntokaupassa: suurin osa on ok, mutta joukkoon mahtuu myös epäluotettavia tyyppejä. Onhan myyjissä muutenkin kirjavaa väkeä: osalla ammattilaisista on kymmenien vuosien kokemus nimenomaan vanhoista lasiesineistä ja osa myyjistä on tavallisia kuluttajia, jotka myyvät esimerkiksi perinnöksi saamiaan esineitä tietämättä niistä yhtään mitään.

Vanhan tavaran kaupat (antiikkiliikkeet, osto- ja myyntiliikkeet sekä vastaavat) voivat olla erikoistuneita johonkin tai ne voivat myydä kaikkea vanhaa tavaraa. Jos kauppias on sellainen, joka tietää paljon vanhasta lasista on ostotapahtuma usein samalla myös oppitunti ostajalle. Tällaisessa paikassa tavara yleensä on sitä mitä myyjä sanoo sen olevan tai sitten hän rehellisesti kertoo, jos ei tiedä esineen muotoilijaa tai valmistajaa. Hinnat voivat olla keskimääräistä korkeammat, mutta ei läheskään aina ja esineet ovat useimmiten hyväkuntoisia. Sellainen käsitys, että kaikissa antiikkiliikkeissä on kaikki kallista, ei pidä paikkaansa. Useimmiten niiden hintataso vastaa yleistä hintatasoa. Yleensä myös hinnasta voi keskustella. On kuitenkin olemassa myymälöitä, joiden hintapyynnöt ovat selvästi korkeammat kuin muualla.

Pääkaupunkiseudulla on kohtuullisen runsaasti vanhan tavaran kauppoja, mutta muilla paikkakunnilla tarjonta on rajatumpaa. Antiikkimessut tuovat hyvää vaihtelua monen paikkakunnan vanhojen tavaroiden valikoimiin. Aika yleinen käsitys on, että kauppiaat korottavat esineiden hintoja messuja varten. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa läheskään kaikkien kauppiaiden kohdalla. Ja kyllä messuillakin hinnasta kannattaa neuvotella.

Kirpputorit ovat nekin yksilöitä. Joillakin kirpputoreilla on aina mielenkiintoisia vanhoja lasiesineitä, toisilla taas satunnaisesti. Itseä kiinnostavat kirpputorit oppii tunnistamaan vain kiertämällä ja juttelemalla alan harrastajien kanssa. Monella hyvätasoisella kirpputorilla on lasivitriini, jossa on lukkojen takana suojassa parhaat lasiesineet. Kun enemmistö kirpputoreilla myytävistä tavaroista on yksityishenkilöiden tiskeillä, niin hinnoittelu on varsin kirjavaa, koska myyjiltä puuttuu tieto käyvästä hintatasosta. Osa tavaroista on selvästi ylihinnoiteltuja, mutta edullisiakin löytöjä voi tehdä kippareilla. Osa kirpputoreilla myytävistä tavaroista on ammattikauppiaiden ylijäämätavaraa eli sellaista, jota he eivät pidä tarpeeksi laadukkaana omaan myymäläänsä. Muutaman euron esineet löytävät ostajan nopeammin kirpputorilla kuin vanhan tavaran kaupassa.

Perinteiset huutokauppatilaisuudet ovat varsin hyviä paikkoja opiskella vanhojen esineiden hintatasoa. Usein ne ovat myös edullisia hankintapaikkoja, sillä sieltä antiikkikauppiaatkin hankkivat osan esineistä liikkeisiinsä. Varsinkin neljän ns. laatuhuutokaupan (Bukowskis, Hagelstam, Apollo, Tampereen huutokauppakamari) ulkopuoliset huutokaupat ovat hyviä paikkoja edullisten löytöjen tekemiseen. Toisaalta harvinaisimmat, hienoimmat ja halutuimmat designlasiesineet myydään noissa neljässä laatuhuutokaupassa. Laatuhuutokaupoissa monen designesineen hinta nousee huutokaupan pitäjän komission kera liian kalliiksi useimmalle tavalliselle kuluttajalle. Ns. kansanhuutokaupassa saattaa vanhan lasiesineen saada edullisesti, ellei yleisön joukossa ole montaa muuta, jotka ovat kiinnostuneet juuri samasta esineestä. Tällaisissa tilanteissa saattaa tulla huudetuksi esine itselle kalliimmalla kuin millä sen saisi kaupasta.

Laatuhuutokauppojen nettisivut ovat hyviä tietolähteitä, kun haluaa tietää jonkin esineen käyvän arvon. Mikään tarkka mittari se ei kuitenkaan ole, sillä hinta on saattanut nousta tavallista korkeammalle juuri kahden kilpailijan keskinäisellä nokituksella. Seuraavassa huutokaupassa esine saatetaan myydä huomattavasti halvemmalla, jos silloin ei satu olemaan läsnä juuri siitä esineestä kovin kiinnostuneita henkilöitä. Oikea hintataso selviää pidemmän aikavälin seuraamisella, eikä yksittäisen huutokaupan vasarahintoja katsomalla.

Ennen huutokauppaa on huutokauppatalojen nettisivuilla kuvat ja tiedot esineistä. Valitettavasti kaikki huutokauppatalot eivät aina tarkista esineen myyntiin tuoneen henkilön ilmoittamia tietoja ja siksi luetteloissa on välillä virheitä eli jokin esine mainitaan sellaisen muotoilijan tuotteeksi, jota se ei kuitenkaan ole. Esineitä ei myöskään aina tarkasteta huolella, joten väärennettyjä tai jälkikäteen tehtyjä signeerauksia esiintyy myös ns. laatuhuutokauppojen valikoimissa. Tällaisia esineitä kulkeutuu sitten eteenpäin jälkimarkkinoilla, joten niitä löytyy myös vanhan tavaran myymälöistä ja messuosastoilta.

Huuto.net ja muut nettihuutokaupat ovat mullistaneet vanhojen tavaroiden kaupan viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. On vaivattomampaa myydä yhtä tai muutamaa esinettä netissä kuin vuokrata kirpputorilta pöytä viikoksi tai pidemmäksi aikaa. Ostaja taas pystyy helposti koneen ääressä katsomaan myytävät tuotteet riippumatta siitä missä päin Suomea myytävä esine on.

Kun ostaa esineen pelkän myyjän tekstin ja valokuvan (joka monesti on aika heikkolaatuinen) perusteella, niin siihen sisältyy aina riski; esineen tiedot eivät kaikissa myynti-ilmoituksissa pidä paikkaansa ja esineen kunto voi olla selvästi huonompi kuin mitä myynti-ilmoituksessa kerrotaan. Kannattaa katsoa millaista palautetta myyjä on saanut ja erityisen varovainen kannattaa olla sellaisten myyjien kanssa, jotka eivät ole tunnistautuneet palveluun ja joilla ei ole yhtään aikaisempaa tehtyä kauppaa. Ainakin arvokkaammat esineet kannattaa pyrkiä noutamaan myyjältä, jolloin voi reklamoida, jos tuote ei vastaakaan ilmoitusta.

Bukowskin huutokauppatalo avasi viime syksynä oman nettihuutokaupan toimipisteen Helsinkiin. Siellä voi käydä etukäteen tutustumassa Suomessa myytäviin kohteisiin. Ruotsissa myytävät kohteet voi tilata noudettavaksi Helsingin toimipisteestä tai vaikka kotiin asti. Bukowskis-Marketin sivuilla on hyvät kuvat esineistä ja mahdolliset viat on luotettavasti lueteltu myynti-ilmoituksessa.

Nettikaupat ovat yksi myyntikanava, joka laajentaa ostajan valikoimaa. Osalla nettikaupoista on myymäläkin, jossa voi käydä tutustamassa esineeseen ennen kaupantekoa. Jos matka on pitkä tai myymälää ei ole, niin silloinkin myyjältä voi pyytää lisäkuvia tai voi kysellä esineen kunnosta tarkemmin.

Kun harrastuksessa on päässyt eteenpäin, ja tietoakin on alkanut karttua, niin yhdeksi hankintavaihtoehdoksi tulee ostaminen ulkomailta. Vanhoja suomalaisia lasiesineitä on vuosikymmenten aikana viety runsaasti ulkomaille. Siksi ”Ruotsin huutonet” eli tradera.com ja Viron vastaava eli eAntiik.com sekä globaali eBay.com ovat sellaisia, joihin kannattaa tutustua.

Myös eri maiden huutokauppataloilla on nettisivut, joiden kautta voi osallistua huutokauppaan tai ainakin hakea hintatietoa. Suomalaisia esineitä löytyy ainakin Ruotsista, Saksasta, Englannista ja Yhdysvalloista.

Vanhoilla lasiesineillä ei ole mitään yhtä ja oikeaa hintaa. Vanhat esineet ovat yksilöitä, kun niissä kaikissa on vähän erilaisia käytön jälkiä/vikoja. Siksi onkin tavanomaista neuvotella hinnasta kaupanteon yhteydessä. Se pitäisi kuitenkin tehdä sivistyneesti, eikä silloin ole järkevää tinkiä, jos hinta on jo kohdallaan. Itse kukin on varmaan antiikkimessuilla tai myymälässä joutunut seuraamaan sivusta kun tinkiminen on edennyt lähes avoimen konfliktin tasolle.

Vanhoja lasiesineitä keräävän kannattaa siis hankkia mahdollisimman hyvä tietämys esineistä, mutta käytännössähän tietoa yleensä karttuu harrastuksen myötä. Harva varmaan ensin pelkästään keräisi tietoa ja alkaisi vasta sen jälkeen hankkia esineitä itselleen. Tietoa löytyy netistä ja kirjastosta. Hintataso selviää käymällä alan kaupoissa, messuilla ja huutokaupoissa. Vanhojen lasiesineiden keräily vaatii siis aika paljon jalkatyötä ja netin selaamista.

”Hongellin hattu” jäi myymättä Apollossa

2012-03-10T16:36:00.000+02:00

Apollon viime tiistain huutokaupassa A105 jäi myymättä kohde no 344, joka oli kuvallisessa huutokauppaluettelossa nimetty Göran Hongellin muotoilemaksi Hongellin hatuksi. Kyseisen esineen pohjassa oli signeeraus, mutta dremel-porien ja vastaavien laitteiden aikakaudella signeerauksien todistusvoima on heikentynyt huomattavasti.

Kyseisen esineen muoto kuitenkin poikkeaa huomattavasti varsinaisesta Karhulan lasitehtaan valmistamasta Hongellin hatusta, mikä ilmenee oheisista kuvista.

Tässä on Göran Hongellin vuonna 1941 Karhulan lasitehtaalle muotoilema kristallimalja, josta myöhemmin alettiin käyttää nimitystä Hongellin hattu. Esineen kuva löytyy Suomen lasimuseon julkaiseman Sata vuotta Karhulan lasia –kirjan sivulta 169. Hyvä kuva esineestä löytyy myös Designlasi.com –sivustolta: http://designlasi.com/content/hongellin-hattu-6226-hongell-goran

Kuten ensimmäisestä kuvasta ilmeni, on esineessä kristallista tehty jalkaosa, joka tekee esineestä painavan. Tästä kuvasta näkee miltä jalkaosa näyttää yläviistosta katsottuna.

Esineen kuva huutokauppaluettelossa. Kuvaruutukaappaus: www.apollo.fi

Kuvasta näkee selvästi, ettei tässä esineessä ole jalkaosaa lainkaan, vaan suuri pohjarengas näkyy olevan suoraan hatun lieriosan alla. Tämä esine oli tästä syystä huomattavasti kevyempi kuin oikea raskaalla jalalla varustettu Hongellin hattu. Kuvaruutukaappaus: www.apollo.fi

Lisää kynttilänjalkoja

2012-03-10T16:00:00.000+02:00

Tässä blogissa oli 1.3. juttua lasisista kynttilänjaloista keräilykohteena. Ohessa pari kuvaa lisää tästä aiheesta.

Tässä valikoima värikkäitä tähden muotoisia kynttilänjalkoja. Rykelmässä on sekä Karhulan että Riihimäen valmistamia esineitä.

Viistosti sivulta otetusta kuvassa näkyy kynttilänjalan muoto paremmin; yksinkertaisuus on kaunista.

Näitä lasiesineitä näkee silloin tällöin myytävän kynttilänjalkoina.

Nämä on Karhulan lasitehtaan valmistamia sähköeristeitä. Yleisemmin niitä on valmistettu posliinista, mutta lasisiakin on tehty useampaa eri kokoa. Ylemmässä kuvassa näkyvä syvennys (jonka jotkut luulevat olevan kynttilää varten) on tarkoitettu metallikoukulle, jolla eriste on kiinnitetty pylvääseen tai vastaavaan. Eristeen kapeaan kohtaan on kiinnitetty eristämätön sähkönjohdin, usein kuparilanka. Tällaisia ei ole valmistettu enää vuosikausiin.

Stockmannin tuhkakuppi 1930-luvulta

2012-03-09T08:13:00.000+02:00

Tavarataloyhtymä Stockmann viettää 150-juhlavuotta ja päätavaratalo Helsingin Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien kulmassa valmistui vuonna 1930. Oheinen tuhkakuppi on 1930-luvulta ja sen pohjassa näkyy yhtiön silloinen liikemerkki. Siinä firman nimen alkukirjain ”S” on tyylitelty muistuttamaan liukuporrasta, sillä Stockmannin tavaratalossa olivat Suomen ensimmäiset liukuportaat. Ne olivat varmaan silloin nähtävyys, jota oli tietysti koko tavaratalo, jonka suunnitteli Sigurd Frosterus.

Tampereella lauantaina antiikkimessut

2012-03-07T08:22:00.000+02:00

Exponova järjestää Tampereen kauppaoppilaitoksessa yhden päivän antiikki- ja keräilymessut 10.3.

Näytteilleasettajien osastoilla antiikkia, keräilykohteita, designia, vintagea, ym. wanhaa ja nostalgista: lasia, posliinia, rahoja, kunniamerkkejä, kirjoja, postikortteja ja - merkkejä, hopeaa, koruja, kelloja, kultaa, perinnetekstiilejä, käsitöitä, militariaa, taidetta, kalusteita, valaisimia, jne.

Messuilla mukana kauppiaita ympäri Suomen, mm. Ajan-Muisto, Camacasa, Fifty-Sixty Style, Oivallus, Kerho 7000, Kultapojat, Mimosan Sydän, Hilkka`s Marketing, T:mi R. Mäkelä, Tolkontiikki ja monia muita.

Kultapojat pystyttävät messuille kullan ja hopean ostopisteen. Myös hopeamarkat voi muuttaa euroiksi, suhteessa yhden suhde yhteen.

Tapahtuma avoinna yleisölle lauantaina 10.3.2012 kello 10 - 16.

Aikuisten pääsylippu tapahtumaan 6 € (kello 14 - 16 4 €). Alle 18 v. maksutta.

Lähde: www.exponova.fi

Kaunis kopio ?

2012-03-05T19:58:00.002+02:00

Tässä blogissa oli 02.3. teksti siitä miten lasitehtaat ovat lainailleet vaikutteita toistensa malleista. Esimerkki Karhulan ja Kumelan tanssijamaljoista on jo hyvin lähellä kopiointia, kun maallikko ei erota ensin tuotantoon tullutta mallia myöhemmin valmistetusta. Toinen tunnettu esimerkki on Gunnel Nymanin Nuutajärven lasitehtaalle muotoilemien piikkimuottimaljakoiden kaltaisten maljakoiden valmistaminen Humppilan (vanhassa) lasitehtaassa 1950-luvulla.

Lasinpuhaltaja Olavi Helander ja hänen veljensä työskentelivät Nuutajärvellä 1940-luvulla. Olavi Helander puhalsi Nymanin muotoilevat piikkimuottimaljakot Nuutajärvellä ja muutama vuosi Nymanin kuoleman jälkeen Helanderit perustivat vuonna 1952 Humppilan lasitehtaan muutaman kymmenen kilometrin päähän Nuutajärven tehtaasta. Tehdas valmisti aluksi samanlaisia maljakoita kuin Nymanin suunnittelemat, mutta kun Nuutajärven lasitehdas uhkasi oikeusjutulla, niin mallistoon tehtiin pieniä muutoksia, jolloin ne eivät enää olleet täysin kopioiksi laskettavia.

Humppilassa tapaa vieläkin vanhempia miehiä, jotka kertovat, että Helander esitteli kehittelemänsä piikkimuottitekniikan Nymanille ja siksi heidän mielestään Helanderille kuuluisi osa piikkimuottimaljakon tekijänoikeudesta. Nuutajärven tehdaskin tunnusti Helanderin osuuden valmistustekniikan kehittämisestä ja siksi kiista ei koskaan mennytkään oikeuteen asti.

Myöhemmin Helanderin veljekset valmistivat Nymanin muotoilemia esineitä, mutta vähän muunneltuina. Piikkimuottimaljakoissa maljakon suuaukkoa ei tehty enää tasaisena vaan sen yhdelle sivulle nostettiin ”niippu”. Maljakoissa käytettiin väreinä sellaisia, joita Nuutajärvi ei valmistunut, esimerkiksi sinistä ja punaista.

Kaunis maljakko ja aito Helander ;-). Jos se tuo mielleyhtymän Gunnel Nymanin nimellä myytäviin, niin ei kai se haittaa ? Tällaisen hinta on kuitenkin murto-osa Nymanin nimellä signeeratuista, edellyttäen että signeeraus on aito. Aika paljon on liikkeellä maljakoita, joiden pohjasta on hiottu pois "Humppila Helander" ja tilalle on jossain pajassa kaiverrettu: "G. Nyman Nuutajärvi Nötsjö".

Ylen Teema-kanavalla alkaa tänään kolme design-ohjelmasarjaa

2012-03-04T20:35:00.001+02:00

Ylen Teema-kanavalla alkaa tänää kolme muotoilua sivuavaa ohjelmasarjaa, jotka todennäköisesti kiinnostavat myös tämän blogin luikijoita, vaikka niissä ei suoranaisesti lasimuotoilua olekaan esillä.

Klo 20 esitetään kotimainen Tekijänä-sarja, jonka päähenkilöt ovat sukupolvensa huippuja, nuoria tekijöitä jotka ovat tarttuneet hetkeen ja kouliintuneet työssään poikkeuksellisen taitaviksi. Ohjelma kuvaa yhtä päivää päähenkilön elämässä varhaisesta aamusta yöhön asti. 10-osaisen sarjan avaa kenkäsuunnittelija Minna Parikka. Muita Tekijänä-sarjan päähenkilöitä ovat mediapäätoimittaja Miika Särmäkari, vaatesuunnittelija Samu-Jussi Koski, ravintoloitsija Antto Melasniemi, muusikko Elastinen, arkkitehdit Anu Puustinen ja Ville Hara, muotoilija Saara Renvall, keramiikkataiteilija Heini Riitahuhta sekä muotoilija Aamu Song.

Tekijänä-ohjelman jälkeen klo 20.30 esitetään Arten Design-klassikko-sarja. Sarja kertoo esineistä, jotka ovat aikansa kuvia, mutta samalla edellä aikaansa. Ensimmäisenä 4.3. esitellään Alvar Aallon Paimio-tuoli, joka on yksi suomalaisen muotoilun symboleista ja kansainvälinen huipputuote. Muita design-klassikoita ovat mm. Bic-kuulakynä, Fiat 500 ja Lego-palikka.

Sunnuntain design-paketin päättää klo 21 BBC:n kulttuuridokumenttisarja Muotoilun huiput. Viisiosainen sarja kertoo muotoilusta ja sen historiasta, teollistumisen alkuajoista nykypäivään. Sarjassa ajatuksiaan kertovat huippumuotoilijat kuten Alberto Alessi, Philippe Stark, Applen Johathan Ive ja Sonyn Teiyu Goto.

Lähde: http://teema.yle.fi/teemat/design

Kuvaruutukaappaus: www.yle.fi

Helanderilla uusien omistajien ensimmäinen huutokauppa

2012-03-04T20:12:00.001+02:00

Uusi meklari piti ensimmäisenä huutokauppapäivänä lauantaina hyvää vauhtia; keskimäärin 140 nuijan koputusta tunnissa, mikä on vain vähän hitaampi tahti kuin Mikko Helanderilla. Lauantaina huutokaupan alussa talo oli ihan täynnä, eikä kaikille riittänyt istumapaikkoja. Aikaisempaan verrattuna huutokaupassa oli enemmän kuvallisia kohteita joiden vasarahinta jäi muutamasta eurosta pariin kymppiin. Tämä anoi huutokaupalle vähän ”kansanhuutokaupan” leimaa.

Helanderin vanha MS-DOS –pohjainen tietokonejärjestelmä ei mahdollistanut ennakkotarjousten tarkistamisesta verkon kautta. Sama ongelma oli tammikuun huutokaupassa. Järjestelmä menee kuulemma vaihtoon. Toivottavasti uuden järjestelmän käyttöön oton myötä myös Helander alkaa ilmoittaa kohteiden vasarahinnat netissä samaan tapaan kuin ns. laatuhuutokaupat Apollo, Hagelstam, Bukowskis ja Tampereen huutokauppakamari. Avoimuus on kuitenkin alalle eduksi, vaikka kaikki kauppiaat eivät haluaisi kuluttajien näkevän millä hinnalla he ostavat tavaraa sisään liikkeeseen.

Kirkkonummella oli pienehköt antiikkimessut

2012-03-04T19:24:00.000+02:00

Kirkkoharjun koulun urheilusali ja eteistilat olivat täynnä myyjiä Antemar-Tradingin järjestämillä Kirkkonummen kahdeksansilla antiikki- ja keräilymessuilla. Mutta koska koulu on pieni, niin edellä mainittuihin tiloihin ei mahtunut enempää kuin noin 40 myyjää. Tavaravalikoima oli laaja ja mukaan mahtui myös laadukkaita lasiesineitä. Ohitustieltä oli helppo löytää koululle ja messuvieraiden käyttöön varatuille paikoille läheiseen parkkitaloon. Vaikuttiko aurinkoinen kevättalven sää, vai mistä johtui, että lauantaina ensimmäisen tunnin aikana ei messuvieraita ollut kovin runsaasti paikalla. Ohessa on muutama kuva tapahtumasta.

Kuin kaksi marjaa ?

2012-03-02T20:54:00.002+02:00

Lasitehtaat ovat aina lainanneet toisiltaan malleja tai ainakin ottaneet vaikutteita toistensa tuotannosta. Joku voisi puhua kansanomaisesti kopioinnista, mutta jos uudempi versio poikkeaa vähän aikaisemmasta, niin silloin ei kai ole juridisesti kysymys kopioinnista ?

Oheisessa kuvassa on vasemmalla Göran Hongellin muotoilema savulasin värinen jalallinen lasimalja, jonka kuva on 100 vuotta Karhulan lasia kirjan sivulla 151. Kyseessä on Karhulan lasitehtaan malli no 9342.

Kuvassa oikealla on sininen Kumelan lasitehtaan versio, jonka numero Kumelan mallistossa on 312. Kumpikin lasitehdas on valmistanut maljoja eri hiontakuvioilla, mutta on myös yksi hiontakuvio, joka löytyy molempien valmistajan mallistosta: tanssivat parit.

Vasemmalla Karhulan, oikealla Kumelan malja. Eron huomaa, kun esineet ovat rinnakkain, mutta yksittäisestä esineen tunnistaminen on haastavaa.

Kuvassa Hongellin muotoilema tanssijamalja.

Kuva Kumelan luettelosta vuodelta 1955 ja heidän versionsa tanssijamaljasta.

Lasiset kynttilänjalat keräilykohteena

2012-03-01T19:31:00.000+02:00

Kynttilänjalat ovat myös oivallinen kohde aloittelevalle lasiesineiden keräilijälle. Alkuun pääsee pienillä summilla ja valikoimaa riittää. Kynttilänjaloille ei ainakaan alkuvaiheessa tarvita vitriinikaappia, vaan niitä voi pitää näkyvillä ja aktiivisessa käytössä ikkunalaudalla, pöydällä, kirjahyllyssä, kaapin päällä, jne. Kynttilänjaloissakin voi erikoistua tietyn tehtaan valmistamiin, tietyn aikakauden esineisiin tai tietyn suunnittelijan teoksiin. Monista kynttilänjaloista on valmistettu eri värisiä tai eri kokoisia versioita, joten variaatioita riittää kerättäväksi. Kynttilänjaloista tunnetuimpia takavuosien keräilykohteita olivat Timo Sarpanevan suunnittelemat Festivo-kynttilänjalat. Kun jostain esineestä tulee kovin paljon ostettu joka kodin koriste-esine, niin samalla se kärsii inflaation taideteollisena keräilykohteena. Näin on käynyt Festivo-kynttilänjalkojen lisäksi esimerkiksi Aalto-maljakoille ja Mariskooleille.

Göran Hongellin muotoilemasta Säde-sarjan kynttilänjalasta on Karhulan lasi valmistanut monta eri väriversiota, tässä osa. Näitä saa kirpputoreilta halvimmillaan muutamalla eurolla.

Riihimäen kaksihaaraista jugend-kynttilänjalkaa on valmistettu todella monen eri värisestä lasimassasta.

Jugend-kynttilänjalasta on tehty myös kolmihaarainen versio, josta myös on valmistettu eri värisiä kappaleita. Samaan sarjaan kuuluu myös kynttilänjalka, jossa on rengas, johon voi pujottaa etusormen ja tällöin voi kulkea kynttilänvalossa. Tämä on ajalta ennen taskulamppuja.

Nämäkin suomalaiset kynttilänjalat on kirpputorilta ostettu. Monet ovat luopuneet vanhanaikaisiksi koetuista kauniista käyttöesineistä ja ehkä tilalle on ostettu erivärisiä tuikkukynttiläkuppeja.

Tulossa kolme huutokauppaa ja yhdet messut

2012-02-29T14:40:00.000+02:00

Tulevana viikonloppuna on Helanderin kuukausihuutokauppa ja tämä on uusien omistajien aikana ensimmäinen. Netissä olevassa kuvallisessa huutokauppaluettelossa on vähemmän vanhoja lasiesineitä kuin yleensä Helanderilla. Ylipäätään design-esineiden osuus huutokauppakohteista on ehkä tavanomaista pienempi. Huutokaupan näyttö alkaa huomenna torstaina. Lisää netissä: www.helander.com

Timo Sarpanevan Kyynel on Helanderin huutokaupassa kohde no 240. Kuva: www.helander.com

Ensi lauantaina on Lempäälässä Huutokauppahuone Aleksin kuukausihuutokauppa. Siellä on kuitenkin hyvin vähän kiinnostavia lasiesineitä tarjolla. Kuvallinen huutokauppaluettelo löytyy netistä: http://www.huutokauppahuonealeksi.fi/?sid=12&hk=19

Oiva Toikan Flora-sarjan neodyymi kannu ja lasit.
Kuvaruutukaappaus: www.huutokauppahuonealeksi.fi

Ensi tiistaina on Apollon kuukausihuutokauppa. Näyttö on auennut tänään keskiviikkona. Kuvallinen huutokauppaluettelo löytyy netistä: www.apollo.fi

Kaj Franckin Kremlin kellot on Apollon kohde 331.
Kuvaruutukaappaus: www.apollo.fi

Oiva Toikan Majakka on Apollon kohde no 306.
Kuvaruutukaappaus: www.apollo.fi

Tulevana viikonloppuna on myös Kirkkonummen antiikki- ja keräilymessut Kirkkoharjun koululla. Järjestäjänä on Antemar-Trading: www.antemar-trading.fi

Teema-kanavalla tänään: Suomalaisen design´in historiaa

2012-02-28T06:43:00.000+02:00

Tänään suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2. esittää Ylen Teema-kanava klo 21.50 alkaen neljä dokumenttielokuvaa suomalaisen muotoilun kultakaudesta.

Sota-ajan käsityöfilmissä Savi elää (1943), eletään keramiikan uudistumisen kynnyksellä. Ohjelmassa seurataan Arabian tehtaan keramiikka-astioiden valmistusta: osa tuotteista on puhtaasti koriste-esineitä, osa arkisia käyttöesineitä. Sota-ajan keramiikkamassa ei välttämättä ole ollut parasta mahdollista, mutta dokumentissa valmistetaan hyvinkin hienostunutta ohuenohutta riisiposliinia. Työnsä äärellä tavataan muun muassa Toini Muona, Friedl Kjellberg ja Birger Kaipiainen.

Vuoden 1960 Allotria Filmin dokumentissa Suomalainen muoto seurataan neljän palkitun muotoilijan työskentelyä: hopeaseppä Bertel Gardbergin, tekstiilitaiteilija Dora Jungin, keraamikko Kaj Franckin ja lasitaiteilija Timo Sarpanevan. Hieno väridokumentti on ainutlaatuinen, sillä monien muotoilijoiden työskentelystä ei ole tallentunut lainkaan elävää kuvaa.

Lasimuotoilun saloihin tutustutaan vuoden 1965 dokumentissa Suomalaista lasia. Liikkeelle lähdetään puhaltajamestari Niemisen verstaalta, jossa kaikki lasiesineet syntyvät vaihe vaiheelta ammattitaitoisten lasityöntekijöiden käsissä. Upeasti kuvattu dokumentti näyttää niin taide- kuin käyttölasinkin valmistusta, käsityötä ja tehdasvalmistusta, sekä lasiesineiden käyttöä. Ohjelman esitellään myös lasitaiteilijoita, muun muassa Timo Sarpaneva, Aimo Okkolin, Nanny Still, Tamara Aladin ja Helena Tynell.

Vuonna 1980 valmistunut Näky lasiksi tehty on henkilökuva lasitaiteilija Timo Sarpanevasta. Taiteilijaprofessori selvittää luomisprosessiaan ja ideoiden syntyä, sekä seurataan lasiesineen valmistumista luonnoksesta valmiiksi tuotteeksi saakka. Timo Sarpanevan tuotteet löysivät tiensä suomalaiskoteihin monia aikalaismuotoilijoita paremmin: lähes joka kodista löytyi 1970-luvulla joko Tsaikka-lasit, Festivo-kynttilänjalka tai Kekkerit-sarjan laseja tai jälkiruokakulhoja.

Lähde: http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/tv-arkisto-suomalainen-design

Suomalaista muotoilua esittelevän teemakokonaisuuden puffikuvassa on Nanny Still. Kuvaruutukaappaus: www.yle.fi

Uusi Suomi –lasi Antiikkia, antiikkia –ohjelmassa

2012-02-27T17:59:00.001+02:00

Eilen sunnuntaina oli YLE tv1:n Antiikkia, antiikkia –ohjelmassa yhtenä esiteltävänä kohteena Uusi Suomi –hionnalla varustettu lasi. Tuija Peltomaa arveli lasin olevan Riihimäen tai Nuutajärven valmistama. Samaa lasia on ollut tehtaan omassa valikoimassa, mutta tilaajalle sitä on valmistettu tilaajan omalla koristehionnalla varustettuna. Tässä blogissa oli 03.2. juttu Uusi Suomi –logolla varustetuista lasiesineistä ja yhtenä kuvana oli lehden asiamiehille lähetetty mainoskirje, jossa mainitaan lasien olevan ”käsin tehty maailmankuulussa Riihimäen kristallihiomossa” eli Riihimäen lasin valmistamia ne ovat.

Tänä talvena lähetetyissä Antiikkia, antiikkia –ohjelman jaksoissa on ollut melko vähän vanhoja lasiesineitä esillä. Eilinen jakso on viikon ajan nähtävissä YLE Areenassa: http://areena.yle.fi/video/1330275817042

Tuija Peltomaa tarkastelee Uusi Suomi –lasia Antiikkia, antiikkia
–ohjelman 26.2. lähetetyssä jaksossa. Kuvaruutukaappaus YLE TV1.

Hämeenlinnassa vilkkaat antiikkimessut

2012-02-26T19:39:00.000+02:00

Laatumessujen päätös aikaistaa Hämeenkaaren kevätmessut huhtikuulta helmikuun lopulle näytti olevan onnistunut ratkaisu. Urheiluhalli oli täynnä myyjiä sekä asiakkaita ja kaupankäyntikin näytti olevan vilkasta. Ohessa on kuvia lauantailta, kuvat saa suurennettua klikkaamalla niitä.

Urheilutalo Hämeenkaari on avara ja valoisa tila.

Värikkäät lasiesineet oli helppo havaita tältä myyntipöydältä.

Harry Moilasen muotoilemaa Nuutajärven kristallia.

Tällä pöydällä oli todella runsaasti lasiesineitä.

Värilasin loistoa.

Lasiesineitä käsiteleviä teoksia Suomen Antiikki- ja Taidekirjat Oy:n myyntipöydällä.

Värikkäitä lasiesineitä Ajan-Muiston myyntipöydällä.

Hieno ja iso Nanny Stillin taidelasiesine oli esillä Ajan-Muiston osastolla.

Tässä on poiminta Ars Julikan valikoimasta.

Arvo Leppäsen Aarreaitan osastolla esillä ollut Teodor Käpin loistavasti hioma kalamuija oli yksi messujen hienoimmista ja harvinaisimmista lasiesineistä.

Tässä on Tolkontiikin myyntihyllyn yläosaa.

Hyllystä löytyi mm. Sulo Tommolan Kumelalle hiomia lesiesineitä.

HS: Ikkunalasin valmistus loppuu Suomesta

2012-02-24T21:33:00.000+02:00

Helsingin Sanomat uutisoi torstaina 23.2., että Lahden Lasitehdas suljetaan toukokuuhun mennessä. Pilkington-konserniin kuuluva yritys on ollut viimeinen tasolasia valmistanut tehdas Suomessa. Tämän jälkeen konsernin jatkojalostuslaitoksille Tampereelle, Ylöjärvelle, Laitilaan, Nivalaan ja Forssaan tasolasi tuodaan ulkomailla olevilta Pilkingtonin muilta tehtailta.

Pari vuotta sitten Karhulan lasin pullonvalmistuslinja lopetettiin. Teollinen lasinvalmistus on kutistunut Suomessa melko pieneksi, eikä tämä kehitys varmaankaan pysähdy tähän.

Helsingin Sanomat 23.2.2012, sivu B4

Vanhat lasimainokset tietolähteinä

2012-02-24T21:06:00.000+02:00

Tässä on blogissa on aikaisemminkin kirjoitettu siitä, että vanhat aikakausi- ja sanomalehdet ovat hyviä tietolähteitä vanhojen lasiesineiden keräilijöille. Varsinkin niissä olevat mainokset antavat tietoa ja ovat hyviä ajankuvan antajia. Tällaisia mainoksia on käytetty oivallisesti Kaisa Koiviston kirjoittaman ja Suomen lasimuseon julkaiseman Kolme tarinaa lasista –kirjan kuvituksena. Ohessa muutama poiminta vanhoista mainoksista:

Tämä Riihimäen lasin mainos löytyi Maatalousseurojen Keskusliiton julkaiseman Emännän kodinhoito-opas –nimisen kirjan alkulehdiltä.

Karhulan ja Iittalan lasitehtaiden mainos löytyy edellä mainitun kirjan seuraavalta aukeamalta. Mainoksen tekstistä kävi hyvin ilmi, että se on julkaistu heti sodan jälkeisen säännöstelykauden aikana vuonna 1946.

Mainokseen on piirroskuvina liitetty myös muistutus taidelasista. Vasemman puoleinen piirros esittää Gunilla Jungin maljaa ja oikeanpuoleinen Göran Hongellin maljakkoa.

Kristallimainos on sotaa edeltävältä ajalta, vuodelta 1938.

Myös tämä kristallimainos on julkaistu ennen sotaa vuonna 1939.

Hionnan kuviosta voi aistia tuon ajankohdan kansallista uhmaa.

Mainosriimittelyä vuodelta 1940.

Ylen Puoli Seitsemässä oli Lasismia

2012-02-23T20:55:00.002+02:00

Torstaina TV1:n PS -ohjelmassa näytettiin tänään riihimäkeläistä Lasismin studiota esimerkkinä siitä millaisissa ateljeissa tämän ajan uusia design-esineitä valmistetaan. Lasismi syntyi puolitoista vuotta siiten, kun seitsemän Nuutajärveltä eli Koulutuskeskus Tavastian lasiartesaanin koulutusohjelmasta valmistunutta nuorta lasintekijää perusti ateljeen Riihimäen lasin vanhoihin toimitiloihin. Pauliina Ståhlbergin toimittamassa lyhyessä jutussa haastatellaan Maarit Lähdesmäkeä. Jutussa näytetään uusia tekotapoja, esimerkiksi lasiesine maalataan spraymaalilla.

Ohjelma on viikon ajan katsottavissa YLE Areenassa: http://areena.yle.fi/video/1330017877258

Lasismin nettisivut löytyvät osoitteesta: www.lasismi.fi

Kuvaruutukaappaus: http://areena.yle.fi/video/1330017877258

Tampereella maltillinen hintataso

2012-02-23T20:17:00.002+02:00

Tiistaina 21.2. Tampereen huutokauppakamarin huutokaupassa oli useimpien lasiesineiden hintataso maltillinen. Vasarahinnat löytyvät huutokauppatalon nettisivuilta: www.galleriaannmaris.fi Ohessa muutama esimerkki:

Timo Sarpanevan muotoilema Linnunpää nousi 1.300 euroon.

Kuva: www.galleriaannmaris.fi

Saara Hopean pieni Pantteri myytiin 520 eurolla.

Kuva: www.galleriaannmaris.fi

Aimo Okkolinin iso keltainen Terälehdet myytiin lähtöhinnalla
eli 600 eurolla. Kuva: www.galleriaannmaris.fi

Pikkuviallinen Tapio Wirkkalan Jääpala meni 350 eurolla.

Kuva: www.galleriaannmaris.fi

Timo Sarpanevan iso Claritas jäi 1.000 euroon.

Kuva: www.galleriaannmaris.fi

ET-lehdessä juttu Toikan linnuista

2012-02-22T20:43:00.000+02:00

Et-lehden tuoreimmassa numerossa 3/2012 on kolmen sivun juttu Oiva Toikan lintujen 40-vuotisesta taipaleesta. Jutussa on haastateltu Tuulikki Räikköstä, joka tunnetaan Astiataivas.fi –verkkokaupastaan. Räikkönen itse aloitti Toikan lintujen keräämisen kahdeksan vuotta sitten. Hän pitää värikkäistä linnuista, etenkin oranssin ja keltaisen värisistä sekä Toikan pöllöistä.

Tuula Salakarin kirjoittamassa ET-lehden jutussa on mukana pieni Toikan lintujen historiikki. Siepot tulivat tuotantoon 1972 ja nyt erilaisia lintuja on jo yli 500.

ET-lehden 3/2012 sivulla 34 Jaakko Lukumaan kuvassa on värikkäitä Toikan lintuja.

Designlasia Glorian Antiikissa

2012-02-21T11:35:00.001+02:00

Glorian Antiikin numerossa 1/2012 on juttu suomalaisista designesineistä New Yorkin modernin taiteen museossa MoMA:ssa. Joukossa on tietysti myös lasiesineitä. Antti Kaijalaisen kirjoittamassa jutussa kerrotaan muun muassa, että tyyli-ikoni Jaqcueline Kennedy osti museon myymälästä Valto Kokon muotoileman Otso-lasiston kaikkia kokoja tusinan.

Glorian Antiikin 1/2012 sivulla 29 on Jaanis Kerkisin kuvaamia
suomalaisen designlasin klassikoita. Valto Kokon Otso-lasi vasemmalla.

Lehdessä on myös juttu Laatutavara.com –verkkokaupasta. Kyseinen verkkokauppa on varmaan tuttu useimmille tämän blogin lukijoille. Heidi Karreksen luotsaama yritys on erikoistunut pääasiassa 1940 – 1970 –lukujen kotimaiseen taidelasiin ja keramiikkaan. Laatutavaran nettisivulla ilmoitetaan sen tehneen puoliantiikin verkkokauppaa vuodesta 2006. Nettisivuilla olevat tuotteet ovat välitysmyynnissä eli ne ovat myyjien omaisuutta ja Laatutavara hoitaa kaupankäynnin, mikä on vaivattomampaa kuin Huuto.netissä myyminen. Osa myydyistä tavaroista noudetaan Espoon varastomyymälästä, osa postitetaan eri puolille Suomea ja osan posti vie ulkomaille.

Kannattaa tutustua Laatutavaran nettisivuihin: www.laatutavara.com

Kuva Glorian Antiikin numeron 1/2012 sivusta 72.
Laatutavaran Heidi Karres Noomi Ljungdellin kuvaamana.

Glorian antiikin tammikuun numerossa on myös Hanna Uusitalon juttu espanjalaisesta miehestä, joka on kerännyt laajan kokoelman eurooppalaista lasia. Kokoelmasta on suuri osa suomalaista lasia, vanhimmat ovat 1950-luvulta.

Glorian Antiikin 1/2012 sivulla 74 on Alejandro Menan kuvaamia suomalaisia lasiesineitä.

Glorian antiikista on ilmestynyt jo seuraava numero lehtipisteisiin, mutta tammikuun numero löytynee ainakin isoimmista kirjastoista.

Hämeenlinnassa antiikkimessut ensi viikonloppuna 25.-26.2.

2012-02-20T10:44:00.000+02:00

Laatumessut järjestää Hämeenlinnan antiikki-, taide- ja keräilymessut perinteiseen tapaan urheilutalo Hämeenkaaressa, mutta tapahtuman ajankohta poikkeaa totutusta. Normaalisti huhtikuussa Hämeenlinnassa järjestettävä kevään antiikkimessutapahtuma pidetään tänä vuonna jo reilua kuukautta totuttua aikaisemmin. Pääsiäisen osuminen tänä vuonna huhtikuun alkupuolelle on siirtänyt antiikkialan messutapahtumia perinteisiltä paikoiltaan ja aiheuttanut myös päällekkäisyyttä varsinkin huhtikuun puolenvälin jälkeisiin viikonloppuihin.

Kevätmessujen uusi tapahtuma-aika täyttää myös sopivasti sekä antiikkialalle että Hämeenlinnan seudulle muuten perinteisesti hiljaista tapahtumakuukautta. Tapahtumaan ilmoittautuneiden näytteilleasettajien ennätyksellistä määrästä päätellen myös alan kauppiaat ovat osoittaneet poikkeuksellisen suurta kiinnostusta tähän helmikuun lopun Hämeenlinnan messutapahtumaan. Mukana on myös vanhojen tuttujen kauppiaiden lisäksi monia uusia näytteilleasettajia ja sellaisia alan toimijoita, joita ei ole muutamaan vuoteen nähty Hämeenlinnan tapahtumissa.

Tapahtumaan on ilmoittautunut 57 näytteilleasettajaa (tilanne 20.2.2012) ja tarjolla on runsaasti antiikkiesineitä, laatutaidetta, retro- ja designklassikoita, lasia, keramiikkaa, astioita, hopeaa, koruja, merkkejä, kortteja, rahoja, kirjoja, militariaa, keräilyleluja, vanhoja tekstiilejä, yms. vanhaa keräilyllistä tavaraa. Myös Suomen Antiikki- ja taidekirjat on tällä kertaa mukana laajalla valikoimalla alan kirjallisuutta, luetteloita ja hinnastoja, joten vanhan tavaran lisäksi on tarjolla kaikille keräilijöille ja muille alan harrastajille tärkeää tietoa myös kirjallisessa muodossa.

Laatumessujen perinteinen yhteistyökumppani, Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry, on jälleen mukana neuvomassa filateliaan ja postikorttien keräilyyn liittyvissä asioissa ja samalla esittelemässä alan yhdistystoimintaa messuvieraille.

Tapahtuma järjestetään Hämeenkaaren urheilutalossa osoitteessa Hämeensaarentie 3 ja se on avoinna yleisölle sekä lauantaina 25.2. että sunnuntaina 26.2. klo 10-16. Pääsylippu tapahtumaan maksaa aikuisilta 8€ ja perhelipun saa 16€:lla. Perhelipulla pääsee sisään messuille kaksi aikuista ja kaikki perheen alle 18-vuotiaat lapset. Alle 15-vuotiaat pääsevät sisään maksutta aikuisen seurassa. Molempina messupäivinä klo 14-16 välillä pääsylippuja myydään alennuksella; aikuiset maksavat 6€ ja perhelippu maksaa 12€. Kahden päivän lippu maksaa lauantaina ostettuna 12€.

Hämeenkaaren piha-alueella ja viereisellä Hämeensaaren parkkipaikalla on runsaasti maksutonta paikoitustilaa messuvieraiden autoille. Cafe Pannun messukahvilasta saa normaalin kahvilavalikoiman lisäksi myös lounasta molempina messupäivinä.

Lisätietoja tapahtumasta antaa messuisäntä Hannu Tienhaara ja tapahtuman kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.laatumessut.com/hameenlinna0212.htm

Kuva on viime kevään Hämeenkaaren messutapahtumasta, etualalalla Fifty-Sixtyn osasto.

Tampereella huutokauppa tiistaina 22.2.

2012-02-19T11:03:00.000+02:00

Ensi tiistaina on Tampereen huutokauppakamarin kuukausihuutokauppa, jossa yli 500 kohdetta ja joukossa on useita kiinnostavia lasiesineitäkin. Kuvallinen huutokauppaluettelo ja muut huutokauppaan liittyvät tiedot löytyvät netistä: www.galleriaannmaris.fi

Ohessa on muutama näyte huutokaupattavista lasiesineistä.

Heti huutokaupan alussa on kaksi suomalaisen lasitaiteen klassikkoa. Kuvaruutukaappaus: www.galleriaannmaris.fi

Sarpanevan klassikko tämäkin, mutta mahtaako lähtöhinta ylittyä ? Kuvaruutukaappaus: www.galleriaannmaris.fi

Jääpala on yksi Wirkkalan klassikoista. Kuvaruutukaappus: www.galleriaannmaris.fi

Suomalaisen lasitaiteen haluttuja klassikoita ovat nämäkin: Saara Hopean Pantteri ja Aimo Okkolinin Terälehdet. Kuvaruutukaappaus: www.galleriaannmaris.fi

Oiva Toikan lintuja on tarjolla useita, tässä värikäs sieppopari. Kuvaruutukaappaus: www.galleriaannmaris.fi

Jaakko Niemen hauskoja ukkoja ja akkoja. Kuvaruutukaapaus: www.galleriaannmaris.fi

Kahvi-Kaisa Iittalasta

2012-02-18T12:50:00.000+02:00

Tässä blogissa julkaistiin viime maanantaina 13.2. kuva kolmesta lasiesineestä ja arvuuteltiin niiden käyttötarkoitusta. Tuikkulyhty oli melkein oikea vastaus. Kyseessä on esine, jossa pidettiin kynttilää ja esineen päälle laitettiin pöytään tuotu kahvipannu, joka pysyi tällä tavoin lämpimänä. Esine on siis ajalta ennen kahvinkeittimiä, jolloin keitettiin pannukahvia hellalla. Nykyään näitä tosiaan voi käyttää tuikkulyhtyinä.

Iittalan Kahvi-Kaisassa on erillinen kynttilänpideke, jonka pohjassa on tehtaan signeeraus. Kahvi-Kaisan pohjassa näkyy 3 ilmanottoaukkoa, joiden avulla ilma pääsee kiertämään astian sisällä.

Tässä on kynttilän pidekkeeseen laitetty nykyaikainen tuikkukynttilä, mutta siihen mahtuu myös korkeampi lämpökynttilä.

Kahvi-Kaisaan kuuluu metallinen kansiritilä, jonka avulla lämpö jatkautuu tasaisemmin kahvipannun pohjaa lämmittämään. Näitä Kahvi-Kaisoja näkee sillöin tällöin myytävänä, mutta yleensä niistä puuttuu sekä kynttilänpidike että metalliritilä.

Tässä on Kahvi-Kaisan alkuperäispakkaus.

Kahvi-Kaisan laatikossa on mukana Iittalan lasitehtaan saate.

Suomen lasimuseossa avautuu 3 näyttelyä

2012-02-17T08:08:00.000+02:00

Riihimäellä sijaitsevassa Suomen lasimuseossa avautuu kolme näyttelyä: saksalaista lasimuotoilua Gralglas Dürnaun tuotannosta, Riihimäen lasin muotoilijan Erkkitapio Siiroisen tuotantoa ja lasimuotoilija Jukka Isotalon designia kierrätyslasista.

Näiden vaihtuvien näyttelyiden lisäksi museon perusnäyttelyssä on esillä kattava valikoima suomalaisen lasivalmistuksen historiaa.

Gralglas Dürnau 1930-1981 - saksalaista lasimuotoilua (esillä 17.2.-20.5.2012)

Gralglas Dürnau kuului johtaviin saksalaisiin lasitehtaisiin ja oli varsinkin 1950-luvulta lähtien tunnettu korkeatasoisesta lasimuotoilustaan. Yrityksen lasituotteilla oli huomattava merkitys nuoren Saksan liittotasavallan muotoiluprofiilin muotoutumiseen. Pohjoismainen lasimuotoilu toimi ilmeisenä esikuvana erityisesti tehtaan 1950-luvun muotoilulle.

Näyttelyssä ovat etusijalla tehtaan käyttö- ja koriste-esineet, jotka täyttivät yrityksen muotoilutavoitteet. Tunnetuimpien käyttölasistojen rinnalla esitellään myös tehtaan taide-esineitä. Muotoilijoiden, erityisesti Hans Theo Baumannin, Josef Stadlerin ja Konrad Habermeierin suuri merkitys näkyy selvästi näyttelyssä.

Mukana on myös pieni otos Gralglas Dürnaun edeltäjän, ennen sotaa Göppingenissä toimineen Gral-Glas-Werkstättenin tuotannosta.

Näyttely koottiin Düsseldorfin taidemuseossa, joka on tehnyt jo pitkään yhteistyötä Suomen lasimuseon kanssa. Düsseldorfin jälkeen näyttely oli esillä Münchenin Neue Sammlungissa ja siirtyy sieltä Suomeen.

Maljakot F 127 ja 131, Design: Konrad Habermeier 1956

Foto: Glasmuseum Hentrich-Kunstmuseum Düsseldorf / Suomen lasimuseo

Maljakot F 33 ja 496 Las Palmas Design Roland Pösch gralglas Atelier 1965 ja 1969

Foto: Glasmuseum Hentrich-Kunstmuseum Düsseldorf / Suomen lasimuseo

Taide-esine 1965-1970 Design Karl Wiedmann yhteistyössä Konrad Habermeierin kanssa

Foto: Glasmuseum Hentrich-Kunstmuseum Düsseldorf / Suomen lasimuseo

Erkkitapio Siiroinen - Riihimäen Lasin nuori lupaus (Esillä 17.2.-20.5.2012)

Erkkitapio Siiroinen (1944-1996) joutui lasin kanssa tekemisiin saatuaan työpaikan Riihimäen Lasista tuntikirjurina. Vuonna 1910 perustettu Riihimäen lasitehdas oli 1960-luvulle saakka Pohjoismaiden suurin lasitehdas, joka parhaimmillaan tarjosi työtä yli 1000 ihmiselle. Tehdas valmisti pulloja ja ikkunalasia, taide-esineitä ja talouslasia. Voi sanoa, että jokaisella suomalaisella oli kotonaan Riihimäen lasia.

Vuonna 1963 Erkkitapio Siiroinen aloitti opinnot Taideteollisessa oppilaitoksessa, mutta toimi jo samaan aikaan muotoilijanakin. Hänen muotoilullaan oli filosofinen tausta, johon osaltaan kuului paneutuminen innolla ja syvällisesti massatuotannon mahdollisuuksiin.

Vasta 32-vuotiaan Siiroisen ura päättyi käytännössä vuonna 1976 Riihimäen Lasin lopetettua kaiken käsityömäisen tuotantonsa. Siiroisen tunnetuimpia sarjoja ovat Riihimäen Lasin Barokki, Sesi, Kasperi, Jesperi, Old King Cole ja Pub sekä juuri perustetulle Studiolasille vuonna 1977 suunniteltu Legenda.

Erkkitapio Siiroinen Pilvilinna Riihimäen Lasi 1970-1975

Kuva: Timo Syrjänen / Suomen lasimuseo

Erkkitapio Siiroinen Kasperi (1971), Jesperi (1971) ja Ameba (1970) Riihimäen Lasi

Kuva: Timo Syrjänen / Suomen lasimuseo

Lasimuotoilija Jukka Isotalo - designia kierrätyslasista (Esillä 17.2.-01.4.2012)

Jukka Isotalo valmistaa käyttöesineensä ja veistoksensa käsityönä hiomalla ja kiillottamalla sellaisista ulkomaisista lasipulloista, joita ei Suomessa uudelleentäytettä. Tuotteensa Isotalo koristelee hiekkapuhaltamalla, mutta ei hapota niitä. Isotalo ei sulata lasia vaan hyödyntää olemassa olevien kappaleiden muotoja kylmätyöstämällä lasia.

Jukka Isotalo opiskeli muotoilua Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä ja Konstfackenissa Tukholmassa. Ympäristökysymykset saivat hänet valitsemaan tärkeimmäksi materiaalikseen kierrätyslasin, josta hän valmisti ensimmäiset tuotteet vuonna 1989. Omalta pieneltä osaltaan Isotalo haluaa vaikuttaa siihen, että ihmiskunnalla säilyy tilaisuus ihmetellä olemassaoloaan.

Lähde: Suomen lasimuseo

Lasipullot keräilykohteena

2012-02-16T09:16:00.000+02:00

Kaikilla lasiesineiden keräilijöillä on varmaan ainakin muutama pullo kokoelmassaan tai varsinaisen kokoelman sivussa. Oman ryhmänsä muodostavat keräilijät, joiden varsinainen kokoelma koostuu pulloista. Pullojen keräilijöissäkin on omat alalajinsa: joku kerää tietyn tehtaan tuotantoa, joku tietyn aikakauden pulloja ja joku tiettyyn käyttötarkoitukseen tehtyjä pulloja. Sisustuskäyttöön jotkut keräävät tietyn värisiä, tietyn kokoisia tai tietyn muotoisia pulloja. Pullot sopivat hyvin lasiesineiden keräilyn alkuvaiheessa oleville harrastajille, sillä alkuun pääsee kirpputoreilla pienillä summilla. Mielellämme julkaisemme tässä blogissa lukijoiden kuvia eri tavoin kiinnostavista pulloista. Ohessa on muutama esimerkki.

Tämän pullon kyljestä näkee yrityksen, jolle se on valmistettu. Valmistaneen tehtaan merkin löytää yleensä pullon pohjasta. Tämä Idman & Arvela oli aikanaan Suomen suurin hajuvesien ja muiden kosmetiikkatuotteiden valmistaja.

Keski-ikäisille lukijoille on varmaan tuttu Munkki-lastenyskänlääke, mutta tämä ei ole se munkkipullo, vaan alkoholipullo/karahvi.

Aikuisten munkkipullo koostuu varsinaisesta pullosta ja suojuskoristeesta.

Kun kirpputorilöydöstä hakee tietoa netistä, voi huomata tehneensä harvinaisen löydön. Kuvaruutukaappaus: http://www.worthpoint.com/worthopedia/very-rare-lejay-lagoute-amber-monk-bottle Pullon alaosassa on tilanneen yrityksen nimi ja se kuuluu perinteikkäälle ranskalaiselle alkoholin valmistajalle: www.lejay-lagoute.com.

Tämä Riihimäen Lasin viimeinen pullokin on löytynyt kirpputorilta. Tiedot löytyvät pullon kyljestä, siinä kerrotaan esimerkiksi se, että pullo on tehty 5.8.1990. Tähän pulloon liittyy sellainen tarina, että muottiin olisi tehty pieni muutos valmistuksen aikana niin, että aivan viimeiset pullot olisivat hieman erilaisia kuin sarjan muut pullot.

Kolme erilaista poromaljaa

2012-02-15T19:46:00.000+02:00

Revontulten loisteessa poron vetämä pulkka, jossa on lappalaismies ohjaksissa, on aiheena selvästi Suomen Lappiin liittyvä. Aihe onkin kiinnostanut suomalaisia lasimuotoilijoita tai sitten lasitehtaat ovat arvelleet sen kiinnostavan ostavaa yleisöä, ehkäpä nimenomaan turisteja. Kyllähän kotimaiset markkinatkin ovat vetäneet lappi-aiheisia taide-esineitä ja muita tavaroita.

Ohessa on kolme erilaista tulkintaa edellä kuvatusta aiheesta:

Riihimäen lasin puristelasinen poromalja on mahdollisesti Antti Salmenlinnan muotoilema ja sitä on valmistettu muutamaa eri väristä versiota.

Karhulan lasin valmistama poromalja on Göran Hongellin suunnittelema.

Tämä maljakko on Nuutajärven lasitehtaan valmistama, mutta maljakon muotoilijasta tai hiontakuvion suunnittelijasta ei ole tietoa. Hiljattain myytiin samanlainen maljakko Apollon huutokaupassa, mutta siinä oli erilainen hiontakuvio. Siinä oli signeeraus: Nuutajärvi S.K., joka tarkoittaa lasinhioja Soini Kajanderia.

Stockmann aloitti Nuutajärven lasin työntekijänä

2012-02-14T15:53:00.001+02:00

Tavarataloyhtiö Stockmann täytti 150 vuotta 01.2. Yrityksen perustaja Georg Franz Stockmann tuli Nuutajärven lasitehtaalle kirjanpitäjäksi Lyypekistä vuonna 1853 eli työperäistä maahanmuuttoa oli silloinkin. Muutama vuosi myöhemmin hän siirtyi Nuutajärven lasitehtaan Helsinkiin perustaman myymälän hoitajaksi. Kauppa sijaitsi Lampan talossa Kauppatorin reunalla. Pelkkä yhden lasitehtaan tuotteita myynyt kauppa ei kannattanut ja 01.2.1862 myymälä siirtyi Stockmannin omistukseen. Hän laajensi valikoimaa ja vähitellen yrityksestä kasvoi tavaratalo.

Nuutajärven lasitehtaan ja Stockmannin tavaratalon yhteinen historiallinen kytkös tuli esiin, kun tavaratalo vuonna 1962 täytti 100 vuotta. Silloin Nuutajärvi valmisti Kaj Franckin muotoileman juhlapullon, joita näkee melko usein myytävänä esimerkiksi Huutonetissä.

Nuutajärven lasitehdas on sittemmin siirtynyt Fiskars-konsernin omistukseen. Konsernin kaikki lasituotteet markkinoidaan nykyään Iittala-brändin alla, näin Oiva Toikan linnut löytyvät nykyään otsikon "Iittala Birds by Toikka" alta. Myös Iittalan suomenkielisillä nettisivuilla käytetään ilmaisua Birds by Toikka: http://www.iittala.fi/web/Iittalaweb.nsf/fi/tuotteet_sisustaminen_birds_by_toikka

Stockmannin 100-vuotisjuhlapullo on parhaillaan myytävänä Huuto.netissä.

Kuvia Järvenpään antiikki- ja keräilymessuilta

2012-02-13T19:25:00.000+02:00

Kuvassa näkyvä punatiilinen rakennus on Järvenpää-talo, joka oli messujen pitopaikka. Kuva on otettu rautatieasemalta, jonne tulee junia sekä Riihimäen että Helsingin suunnista puolen tunnin välein.

Messujen avautumista odotti Järvenpää-talon aulassa lauantaina parikymmentä henkeä. Tässä ensimmäiset rientävät löytöjä tekemään.

Portaiden yläpäässä oli heti ensimmäisellä pöydällä odottamassa laadukasta design-lasia.

Järvenpää-talon yläaula on suurien ikkunoiden ansiosta valoisa ja avara tila eli hyvä paikka antiikki- ja keräilymessujen järjestämiseen. Vasemmalla riihimäkeläisen osto- ja myyntiliike Oivalluksen osasto. Oikealla on Wanhat Unelmat Vääksystä.

Osa osastoista oli ikkunattomassa salissa, mutta sielläkin oli hyvä valaistus ja avaruutta.

Vasemmalla Tolkontiikin osasto, jossa myytävät lasiesineet oli sijoitettu hyllykköön. Taaempana Ajan Muisto, jolla oli paljon pöytätilaa.

Tolkontiikin hyllyillä oli runsaasti Karhulan ja Kumelan kaiverrettua lasia. Gunnel Nymanin vihreä simpukka oli joutunut takariviin. Pienessä ruskeassa maljakossa oli signeerauksena J. Sailo ja myös kaivertajan eli Sulo Tommolan nimikirjaimet.

Riihimäkeläisellä Oivalluksella oli iso messuosasto ja myös paljon lasia. Tässä kuvassa on Oivalluksen punaisen lasin hylly. Ja näkyy kuvassa myös Nanny Stillin Kuukuna ja hieman Helena Tynellin ison keltaisen Aurinkopullon reunaa.

Runsas valikoima lysteri- eli myrkkylasia.

Tapio Wirkkalan Jääpalan hinta oli 740 euroa.

Ajan Muiston lasivalikoimaa.

Kauniita mutta mihin tarkoitukseen ?

2012-02-13T07:27:00.000+02:00

Oheisessa kuva on kolme kauniin väristä lasiesinettä, mutta mikä on niiden käyttötarkoitus ? Vaalean sininen ja valkoinen ovat mattapintaisia, pihkanruskea on kirkas. Näistä esineistä enemmän tässä blogissa loppuviikosta.

Kuka oli Ginman ?

2012-02-12T09:49:00.001+02:00

Oheisessa kuvassa on kaksi pientä kristallimaljaa, joiden kylkeen on hiottu kaunis kuvio. Kuvio on käytännössä sama kuin Riihimäen lasin valmistamassa puristelasisessa jääkarhumaljassa. Näissä kristalliin hiotuissa kuvioissa jääkarhut menevät kuvassa oikealle, kun puristelasimaljassa suunta on vasemmalle.

Sinisen kristallimaljan pohjassa on signeeraus: Ginman Riihimäen Lasi Oy -38. Tietääkö joku tästä Ginmanista; oliko hän kenties muotoilija vai hioja ?

Hiotussa maljassa on tunturit hiottu taaempaan kylkeen. Puristelasimaljassa on kuviot jaettu samalla tavalla.

Tässä kuvassa ei pohjakuluman vuoksi näy nimi selvästi, mutta siinä lukee Ginman.

Signeeraus: Ginman Riihimäen Lasi Oy -38.

Riihimäen puristelasimalja, jossa on sama kuvio kuin hiotuissa maljoissa, mutta peilikuvana.

Keräilykohteena lasiset tuhkakupit

2012-02-11T09:24:00.002+02:00

Silloin vielä kun tupakoinnin vaaroista ei tiedetty tai ei välitetty, oli tupakointi kodeissa ja työpaikoilla tavallista. Tuhkakupit olivat tarpeellisia ja niitä valmistettiin paljon myös lasista. Monilla yrityksillä oli omalla nimellä tai liikemerkillä varustetut tuhkakuppinsa, joita jaettiin myös liikelahjoina. Matkamuistotuhkakuppeja oli tarjolla myös runsaasti.

Käyttöesineinä niitä ei aina arvostettu, joten hyväkuntoisia vanhoja tuhkakuppeja on enää rajoitetusti saatavilla. Niistä on tullutkin keräilykohde arvokkaampien taidelasien rinnalle. Kohtuullisen hankintahintansa vuoksi lasiset tuhkakupit soveltuvat hyvin lasiharrastustaan aloittelevan keräilykohteeksi. Halvimpia saa kirpputoreilta eurolla ja kalleimmat maksavat useita kymppejä antiikkiliikkeissä. Osaa tuhkakupeista näkyy tarjottavan jo design-esineinä, esimerkiksi Caj Franckin Cigaro ja Saara Hopean Stadion –tuhkakupit.

Tuhkakupeissakin voi erikoistua vaikkapa tietyn lasitehtaan tuotantoon, tietyn aikakauden ja tyylisuunnan esineisiin, tiettyyn käyttötapaan kuten esim. matkamuistotuhkakupit tai firmojen omat tuhkakupit.

Karhulan tehtaitten Karhu ja tähti -logolla varustettu tuhkakuppi.

Saara Hopean muotoilemaa Stadion-tuhkakuppia on valmistettu usean värisenä, tässä sininen.

Vanha Riihimäen lasin valmistama tuhkakuppi 1930-luvulta. Tästäkin löytyy eri värisiä versioita, tässä turkoosi.

Sunnuntaina 2 huutokauppaa

2012-02-11T08:13:00.000+02:00

Huomenna 12.2. on 2 huutokauppaa, joissa myytävänä myös vanhoja lasiesineitä: Elegantikin huutokauppa Nurmijärven Klaukkalassa ja Piijuskan huutokauppa Akaan Viialassa. Molemmilla huutokaupan järjestäjällä on nettisivuillaan kuvia esineistä, mutta varsinaista huutokauppalistaa ei ole netissä. Lisää netissä: www.elegantik.com ja www.piijuska.net

Elegantikin huutokaupassa myydään signeeraamaton Nymanin piikkimuottimaljakko. Kuva: www.elegantik.com

Piijuskan huutokaupassa on tarjolla mm. Nanny Stillin karahvi ja lasi. Kuva: www.piijuska.net

Järvenpäässä antiikki- ja keräilymessut

2012-02-09T08:21:00.001+02:00

ExpoNova järjestää ensi viikonloppuna 11. - 12.2. Järvenpää-talossa Keräilykuume Antiikki- ja Keräilymessut. Messujen näytteilleasettajiksi saapuu 35 kauppiasta eripuolilta Suomea sekä Ruotsista.

Lasinkeräilijöitä kiinnostavina näytteilleasettajina messuilla ovat mukana mm. Ajan-Muisto, Ajanviemää, Oivallus, T:mi Satu Natunen, Patina T:mi, B-C Vitriini, Hansa-Antik, Sintasar, T:mi T. Oinonen, Wanhat Unelmat, Tolkontiikki, Lembi-Tawara, sekä monia muita. Järvenpää-talon valoisat ja väljät tilavat luovat hyvät puitteet lasiesineiden näyttävään esillepanoon.

Tapahtuma järjestetään Järvenpää-talossa kuudetta kertaa. Messut nousevat Järvenpäähän vuosittain helmikuussa ja syyskuussa. Tänä vuonna helmikuun tapahtuman ajankohtaa aikaistettiin talvilomaviikon edelle.

Messuinfo: www.kerailykuume.fi

Kuva viime syksyn Järvenpää-talon messuilta.

Lasipäivän huutokaupan vasarahinnat netissä

2012-02-09T08:11:00.000+02:00

Suomen lasimuseon ystävät ry:n järjestämässä Lasipäivän tapahtumassa Riihimäellä 28.1. järjestetyn huutokaupan vasarahinnat ovat yhdistyksen nettisivulla www.suomenlasimuseonystavat.fi/tapahtumat/lasipaiva/menneet/2012huudot.php

Myös huutokaupan kuvallinen luettelo löytyy samasta osoitteesta. Ohessa muutama poiminta toteutuneista huudoista:

12. Arttu Brummerin isompi sininen luumu 270 euroa.

Kuva: www.suomenlasimuseonystavat.fi

25. Kokoelma Nanny Stillin Meripihka –sarjan esineitä 420 euroa.

26. Helena Tynellin Kuukävely –taidelasi 340 euroa.

Kuva: www.suomenlasimuseonystavat.fi

36. Timo Sarpanevan Hiiden kehto 920 euroa.

Kuva: www.suomenlasimuseonystavat.fi

56. Oiva Toikan vihreä Puteli 420 euroa.

Kuva: www.suomenlasimuseonystavat.fi

60. Aimo Okkolinin keltainen Säde –kristallimalja 460 euroa.

Kuva: www.suomenlasimuseonystavat.fi

61. Oiva Toikan Oz –taidelasi 360 euroa.

Kuva: www.suomenlasimuseonystavat.fi

65. Oiva Toikan Kun tuomet kukkivat –taidelasi 950 euroa.

66. Timo Sarpanevan Claritas 490 euroa.

Kuva: www.suomenlasimuseonystavat.fi

69. Helena Tynellin Rantakivet 800 euroa.

Kuva: www.suomenlasimuseonystavat.fi

75. Timo Sarpanevan Ahtojää 1.000 euroa.

76. Markku Salon Laatikkoleikki 600 euroa.

Kuva: www.suomenlasimuseonystavat.fi

77. Oiva Toikan Lumilinna 1.000 euroa.

Kuva: www.suomenlasimuseonystavat.fi

Vanhat designlasiesineet hyvä sijoituskohde ?

2012-02-08T14:22:00.000+02:00

Viime kesästä alkaen on erilaisilla antiikkimessuilla ollut aikaisempaa vähemmän kävijöitä ja kaupantekokin on ollut ainakin osalle myyjistä pettymys. Kaikkein isoimmissa perinteisissä myyntitapahtumissa ei myynnin vähennys ole ollut samanlaista kuin pienemmissä maakunnallisissa tapahtumissa. Syynä kaupan hyytymiseen on pidetty kansainvälistä taloustaantumaa. Moni sellainenkin, jonka tuloihin taantuma ei ole ainakaan vielä vaikuttanut, on ryhtynyt vähentämään kulutustaan.

Samaan aikaan ei säästöjen säilyttäminen pankkitilillä ole kannattavaa, kun inflaatio on suurempi kuin talletuksille maksettu korko. Pörssisijoittaminen vaatii osaamista ja riskinottovalmiutta, siksi taantuman aikana ainakin uusia sijoituksia kannattaa harkita huolella. Moni onkin alkanut siirtää osan säästöistään antiikki-, taide- ja designesineiden hankkimiseen.

Toimittaja Minna Rosvall teki aiheesta jutun YLE Turun maakuntaradioon ja alueellisiin tv-uutisiin. Aiheesta löytyy myös nettijuttu: http://yle.fi/alueet/turku/2012/02/antiikkiliikkeissa_etsitaan_sijoituskohteita_3224063.html

Nettitekstistä löytyvän linkin kautta voi kuunnella radiojutun ja katson tv-jutun.

Rosvallin haastattelema turkulainen antiikkikauppias ja Antiikkia, antiikkia –ohjelman asiantuntija Hans Tritzschler toteaa jutussa, että asiakkaat ovat kertoneet siirtävänsä säästöjä antiikkiesineisiin, koska talletuskorot ovat niin alhaiset. Hänen liikkeessään myynti ei edes ole vähentynyt taantuman vuoksi.

Turkulaisen Festart design –liikkeen kauppias Pertti Männistö kertoo YLE Turun jutussa, että monet designesineet, jotka maksoivat 15 vuotta sitten 1.500 markkaa, maksavat nyt 6 - 7 tuhatta euroa. Tuollainen 25-kertainen arvonnousu 15 vuodessa on niin huikea, että täytyy olla melkoinen sijoittaja, että pörssiosakkeilla on päässyt samaan. Toisaalta se, että suomalaisten designklassikoiden arvo on noussut viimeksi kuluneiden 10 - 15 vuoden aikana huimasti, ei takaa sitä että arvonnousu jatkuisi samanlaisena. Paljon on kyse myös siitä, että ei ostohetkellä maksa esineestä ylihintaa. Vanhoilla tavaroillahan ei ole mitään ohjehintoja ja hintapyynnöt vaihtelevat esine- ja kauppiaskohtaisesti paljon.

Jos nyt ostaa suomalaisen kultakauden taidelasiesineen järkevällä hinnalla, niin kyllä sen arvo nousee todennäköisesti vähintään inflaation verran tulevaisuudessakin. Ja onhan sitä paljon mukavampi katsella kaapin päällä, kuin pankkitilin saldoa tietokoneen näytöllä. Onhan myös niin, ettei designklassikoiden hankkiminen kotiin olekaan kuluttamista vaan sijoittamista eli säästämistä ;-).

Design-esineiden kohdalla muuttuvat makusuuntaukset nostavat eri suunnittelijoiden esineiden arvoa eri tavalla. Mediajulkisuus voi nostaa jonkun tekijän esineiden arvoa tilapäisesti tai pysyväisluonteisestikin. Taideteollisuusmuseossa aikanaan pidetty Paavo Tynellin valaisinten näyttely ja tapahtumaan liittynyt kirja, nostivat valaisinten arvoa markkinoilla. Muutama vuosi sitten Gunnel Nymanista tehtiin hieno kirja, tv-dokumentti ja Lasimuseossa oli näyttely. Seurauksena Nymanin lasiesineiden nopea arvonnousu. Toisaalta taas Caj Franckin esineissä ei tapahtunut viime vuonna vietetyn juhlavuoden vuoksi vastaavaa arvonnousua. Markkinoiden reaktioita on vaikea ennakoida, ainakin kun on kyse vanhoista taide- ja designesineistä.

Tässä sijoituskohteita eli Aimo Okkolinin taideteoksia Riihimäen lasin juhlanäyttelyssa Suomen lasimuseossa marraskuussa 2010.

Designmuseolla uudistuneet verkkosivut

2012-02-07T09:01:00.000+02:00

Design-museo on uudistanut verkkosivunsa osoitteessa www.designmuseo.fi. Sieltä löytyy tietoa perusnäyttelystä ja meneillään olevista vaihtuvista näyttelyistä sekä sivutoimipisteiden (Arabian museo, Iittalana lasimuseo ja Nuutajärven lasimuseo) näyttelyistä. Muutamasta menneestä näyttelystä löytyy verkkonäyttely. Kannattaa tutustua Oiva Toikan ja Caj Franckin verkkonäyttelyihin. Sivustolla on oma logiikkansa, mutta esimerkiksi Franckin kokoelmasta löytää lasiesineet kun kirjoittaa sivun alareunan hakuun materiaaliksi LASI ja painaa sitten HAE. Aukeavaan ikkunaan tulee suuri määrä Franckin muotoilemia lasiesineitä. Esinettä klikkaamalla aukea ikkuna, jossa on esineen nimi ja suunnitteluajankohta. Hieno palvelu !

Franckin verkkäyttelyn etusivun kuvaruutukaappaus: http://franck.kokoelma.fi

Toikan verkkonäyttelyn etusivun kuvaruutukaappaus: http://toikka.kokoelma.fi/Default.aspx

Kirkas vai mattapinta, osa 3

2012-02-06T15:46:00.000+02:00

Ohessa kuvapari Antti Salmenlinnan Riihimäen lasille suunnittelemasta seitsemän veljestä –maljasta. Himmeäpintaisesta maljasta ei ole tiedossa onko pintakäsittely tehty hapottamalla vai hiekkapuhaltamalla. Se lienee joka tapauksessa kohtalaisen harvinainen versio tästä maljasta, jota on tehty useasta eri värisestä lasimassasta. Oheisen vaalean vihreän lisäksi on olemassa ainakin tummempi vihreä, ruskea ja lila.

Vaalean vihreästä lasimassasta tehdyt 7 veljestä -maljat. Vasemmalla mattapintainen.

Samat esineet, kuva valaistu salamalaitteella.

Lähikuva mattapintaisesta maljasta.

Kirkas vai mattapintainen, osa 2

2012-02-05T13:20:00.000+02:00

Tämän blogin kirjoituksessa kyseltiin 2.2. kumpi on parempi pinta lasiesineelle: hapotettu vai hapottamaton ja pyydettiin blogin lukijoita lähettämään tietoja esinesineistä, joista löytyy näitä versioita. Dan Von Koskull Bukowskilta lähetti kaksi kuvaa ja kertoi, että Timo Sarpanevan Hiidenkirnu-kokoelmassa löytyy mattana hiidenkehto ja kirkkaana samanmuotoinen hiidenhelmi, joka on pienikokoisena (7cm) saman hintainen kuin iso versio (14-15cm).

Timo Sarpanevan Hiidekirnu-sarjaa. Kuva: Bukowskis

Pienikokoinen kirkas Sarpanevan Hiidenhelmi. Kuva: Bukowskis

Apollon huutokauppa 7.2.

2012-02-05T13:01:00.000+02:00

Apollon huutokaupassa ensi tiistaina on tarjolla muutama mielenkiintoinen lasiesine. Kohteessa 304 on Timo Sarpanevan Kardinaalin hattu, jonka lähtöhinta on 500 euroa. Kohteessa 395 on harvinaisempi Aimo Okkolinin kristalliesine Lehti. Sen pituus on 42 cm ja lähtöhinta on myös 500 euroa. Esine löytyy Aimo Okkolinista tehdyn Lumpeenkukka –kirjan sivulta 65.

Kuvaruutukaapaus: www.apollo.fi

Tämän ajan suomalaista designlasia

2012-02-04T16:16:00.001+02:00

Vanhojen lasiesineiden keräilijät eivät useinkaan hanki tämän ajan suomalaista taidelasia itselleen. Ainakaan kaikkien nykytekijöiden muotokieli ei miellytä suomalaisen taide- ja designlasin kultakauden esineiden ihailijoita. Kuitenkin myös nuo kultakauden taide-esineet ovat aikanaan olleet uusia ja moderneja, silti niitä on onneksi ostettu koteihin runsaasti, jotta niitä on säilynyt näihin päiviin asti keräilijöiden iloksi.

Isoista lasitehtaista on enää jäljellä Iittala, eikä heidän valikoimiinsa tule vuosittain kovin montaa uutta designlasiesinettä. Uuden taidelasin valmistus tapahtuukin pääasiassa mutoilijoiden omien pienyritysten tai pienten yhteenliittymien toimesta.

Parasta aikaa on Keski-Euroopassa esillä läpileikkaus vuosien 2005 – 2010 suomalaisesta lasitaiteesta, mutta missä voisi tutustua suomalaiseen tämän hetken lasitaiteeseen maailman design-pääkaupunkivuottaan viettävässä Helsingissä ?

Iittalan myymälässä Espalla on esillä joitain heidän tuotteitaan, Design Forumissa Erottajalla on muutama esine, jotain satunnaisia esineitä löytää design- ja sisustustarvikeliikkeistä. Mutta mihin veisi ulkomaisen turistin, joka haluaa nähdä (ja ehkä ostaakin) suomalaista tämän hetken taidelasia ?

Suomalaista lasitaidetta on vaikea ostaa, jos ostajan pitää ensin matkustaa Riihimäelle tai Nuutajärvelle tutustumaan esineisiin. Aika monella lasimuotoilijalla on nettisivut, joten netin kautta voi tutustua heidän tuotteisiinsa. Sivujen päivittäminen vaan näyttää unohtuvan aika monelta tekijältä pitkiksi ajoiksi, jolloin sivusto ei anna enää oikeaa kuvaa tekijänsä valikoimasta.

Hinnoittelu on esineiden löytämisen lisäksi toinen myyntiä hidastava tekijä. Jos uuden tekijän esineen hinnalla saa jonkin vanhan mestarin hienon taidelasiesineen, niin moni varmaan miettii onko uuden tekijän esineen hankkiminen yhtä hyvä sijoitus; voiko sen arvo nousta tai säilyttääkö se edes arvonsa ? Sama tilannehan on myös muun nykytaiteen ostamisen kanssa: voi veikata väärin, mutta voi myös onnistua. Mutta jos esine miellyttää itseä, eikä hinta ole korkeampi kuin tällä hetkellä arvostettujen tekijänimien esineillä, niin eikö siinä ole edellytykset hyvälle hankinnalle ? Teosten kappalemäärät ovat nykytekijöiden esineillä kuitenkin paljon pienemmät kuin aikanaan sarjatuotannossa olleilla designlasiesineillä. Ja onhan vanhojen mestareidenkin uniikkiesineillä ihan eri hinnat kuin isompien tuotantomäärien designesineillä.

Ohessa blogin lukijakuvia uudemmasta suomalaisesta taidelasista. Näin talven keskellä on mukava katsella vähän värikkäämpiä lasiesineitä. Blogissa julkaistaan jatkossakin mielellään lukijoiden lähettämiä kuvia: lasinkerailijanblogi@gmail.com

Isommat esineet ovat Kari Alakosken valmistamia, samanvärisestä lasimassasta valmistettu lintu on Anu Penttisen Iittalalle suunnittelema.

Nämäkin ovat Kari Alakosken valmistamia. Kierteiset tikkuilmakuplat esiintyvät useammassakin Alakosken taidelasiesineessä.

Toikan linnut ovat saartaneet Giorgio Vignan linnun Aalto-lammelle. Kaikki ovat Iittalan tuotteita.

Kuvan lähettäneen lukijan mukaan kuvassa on "Nuutajärven kakkosdivisioona valmiina kotiinlähtöön n. v. 2006"

Ohessa on myös joitakin tämän hetken lasimuotoilijoiden nettisivujen osoitteita. Lisää nettiosoitteita voi ilmoittaa blogin kautta välitettäväksi edellä mainittuun sähköpostiosoitteeseen.

www.karialakoski.com

www.markkusalo.com
www.lasisirkus.fi
www.nounoudesign.fi
www.verstakko.fi
www.sodashopdesign.fi
www.mafka.fi
www.artglasscenter.fi
www.lasitaivas.fi
www.studioviinikainen.com
www.lasikomppania.fi
www.databooks.com/tarusyrjanen/TaruSyrjanenCatalog1.pdf
www.rlp.fi/homedesign
www.soileyli-mayry.com/gallery.html

Uusi Suomi –lasiesineitä

2012-02-03T15:50:00.000+02:00

Silloin tällöin näkee myyntitapahtumissa tarjolla lasiesineitä, joihin on hiottu Uusi Suomi –sanomalehden logo tai sama merkki on tehty puristemuotin avulla esineeseen. Tunnuskuvassa sotilas pitää pystyssä Suomen lippua ja sen on suunnitellut Akseli Gallen-Kallela alun perin lehden ansiomerkiksi 1920-luvun alussa. Pian se otettiin myös sanomalehden etusivulle lehden nimiöön.

Uusi Suomi –sanomalehden edeltäjänä aloitti 1847 Suometar, joka oli maamme vanhin suomenkielinen sanomalehti. Toiminta jatkui Uusi Suometar nimellä vuodesta 1869. Suomen itsenäistymisen jälkeen vuodesta 1919 alkaen lehti ilmestyi Uusi Suomi nimellä. Lehti kilpaili maan ykköslehden asemasta tasaväkisesti 1960-luvulle asti. Lehden viimeinen numero painettiin 29.11.1991.

Sittemmin Niklas Herlin osti Alma-Medialta Uusi Suomi –tavaramerkin ja syksyllä 2007 Uusi Suomi alkoi ilmestyä verkkolehtenä, jonka päätoimittaja on Markku Huusko: www.uusisuomi.fi Enää ei verkkolehden vinjetissä ole tuota vanhaa Gallen-Kallelan tunnuskuvaa, joka näkyi 1920-luvulla jonkin aikaa myös Kokoomuspuolueen vaalimainoksissa.

1920-luvulta alkaen liikemerkkiä käytettiin myös erilaisissa liikelahjoissa, joita annettiin lahjoina ja palkintoina, muun muassa lehden tilausten hankkijoille. Lasiesineistä tunnetaan ainakin mottimaljasta lehden käyttöön tehty versio sekä karahvi ja erikokoisia laseja, mm. kahvalla varustettu punssilasi. Logoa on käytetty myös esimerkiksi hopeisissa ruokailuvälineissä.

Ohessa muutama kuva aiheesta:

Vasemmalla Uusi Suomi -logolla varustettu Riihimäen lasin valmistama mottimalja ja oikealla tavanomainen mottimalja.

Vasemmalla puristelasitekniikalla tehty Uuden Suomen tunnus ja oikealla kaivertamalla tehty kuvio.

Uuden Suomen lasi ja siitä tehdyn esitteen kansilehti.

Esite avattuna kertoo miten aikanaan on kannustettu lehden tilausmyyjiä parempaan tulokseen. Klikkaa kuva suuremmaksi, niin voit lukea tekstin.

Tuo "arvokas perhemuisto" ei kaiketi liity esitteen yläosan tekstin viittaukseen uutiskilpailusta.

Kuva Uusi Suomi -sanomalehden viimeisen numeron kannessa.

Kumpi on parempi: hapotettu vai hapottamaton ?

2012-02-02T17:02:00.000+02:00

Puristelasiesineiden viimeistelyssä on käytetty useita eri keinoja, yleisimpiä Suomessa käytettyjä keinoja ovat olleet muun muassa lasin värjääminen pinnalle laitettavan jauheen avulla (lysteri- tai myrkkylasi), hiekkapuhallus ja happokäsittely.

Tässä blogissa julkaistiin 31.1. kuvat hapotetusta ja hapottamattomasta vihreästä Ahti-maljasta. Myös Riihimäen lasin valmistamista sodan muistomaljoista ainakin mottimaljasta on olemassa hapotettu ja hapottamaton versio olemassa. Ohessa on kuvia maljan eri puolilta vertailun tekemiseksi. Jos blogin lukijoilla on tietoa muista lasiesineistä, joista on olemassa sekä hapotettuja että hapottamattomia versioita, niin tietoa voisi jakaa muillekin vanhojen lasiesineiden keräilijöille: lasinkerailijanblogi@gmail.com

Hapotettu mottimalja vasemmalla. Oikealla harvinaisempi hapottamaton versio.

Vasemman puoleisen maljan sotilaan vaateparsi näyttää lumipuvulta.

Vasemmalla hapotetussa maljassa kuvio erottuu paremmin kuin käsittelemättömässä maljassa.

Designpääkaupunkiviikonloppu 3. - 5.2.

2012-02-02T16:12:00.000+02:00

Tulevana viikonloppuna vietetään avoimien ovien muotoilukarnevaalia Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa, Vantaalla ja Lahdessa. Tapahtuma liittyy World Design Capital – Helsinki 2012 –vuoden viettoon. Viikonlopun ohjelma löytyy netistä:
http://wdchelsinki2012.fi/ohjelma/2011-10-20/designpaakaupunkiviikonloppu

Ohjelmaa selatessa huomaa, että nimitys ”karnevaali” kuvaa hyvin tapahtuman luonnetta. Lasiesineiden muotoilua sivuaa oikeastaan vain Lahdessa Art Juvelossa esillä oleva Verstakon puhallettujen taidelasi- ja käyttölasiesineiden näyttely.

Designmuseoon on lauantaina vapaa pääsy.

Kuvaruutukaappaus: http://wdchelsinki2012.fi/ohjelma/2011-10-20/designpaakaupunkiviikonloppu

Karhulan lasia Karhu ja Tähti -logon alla

2012-02-01T18:58:00.000+02:00

Kotkan Merikeskus Vellamossa on esillä 18.3. asti esillä Karhulan tehtaitten historiasta kertovia valokuvia ja elokuvia. Karhulan lasitehdas oli yksi noista saman omistajan teollisuuslaitoksista. Se oli myös ehkä niistä tunnetuin, koska sen tuotteet menivät suoraan kuluttajille, toisin kuin konepajan ja sahan tuotteet.

Karhulan Teollisuuspuistoyhdistys hallinnoi Karhulan tehtaitten valokuva-arkistoa. Oheiset kuvat ovat tästä kokoelmasta ja niiden käyttöön tässä blogissa on saatu lupaTeollisuuspuistoyhdistykseltä. Lisää näyttelystä ja kuvapankista: www.karhujatahti.fi

Lasitehtaat kouluttivat itse työväkensä 1900-luvulla. Suomalaisen lasiteollisuuden alkuvaiheessa lasinpuhaltajat ja osa muistakin ammattilaisista hankittiin ulkomailta. Tässä mestari Tamminen hiojaoppilaineen. Pitkät työurat oppipojasta mestariksi olivat tavanomisia ja lasitehtaalaisuus siirtyi suvussa sukupolvelta toiselle. Osa työväestä kiersi uransa aikana useammalla tehtaalla eri paikkakunnilla. Kuvan Copyright: Karhulan Teollisuuspuistoyhdistys.

Lasihytti Karhulan lasitehtaalla. Kuvan Copyright: Karhulan Teollisuuspuistoyhdistys.

Lasinpuhallusta Karhulassa. Silmälasipäinen mies keskellä on ilmeisesti Göran Hongell. Suomen ensimmäinen vakituinen lasimuotoilija, joka vaikutti keskeisesti Karhulan lasitehtaan muotoilun ja tuotannon nousuun 1930- ja 40-luvuilla. Hän sai vapaat kädet Alvar ja Aino Aallon Karhulalle suunnittelemien esineiden muunteluun paremmin tuotantoon sopiviksi. Myös Gunnel Nyman antoi Karhulalle suunnittelemiensa esineiden toteutuksen valvonnan Hongellin tehtäväksi. Kuvan Copyright: Karhulan Teollisuuspuistoyhdistys.

Rikhard Jungell aloitti oppipoikana, eteni hiojamestariksi ja lopulta muotoilijaksi. Tässä hän hioo kristallimaljakkoa Barcelonan maailmanäyttelyyn vuona 1929. Kuvan Copyright: Karhulan Teollisuuspuistoyhdistys.

Rikhard Jungellin muistonäyttely Karhulan lasimuseossa vuonna 1973. Kuvan Copyright: Karhulan Teollisuuspuistoyhdistys.

Taidokkaasti hiotut kristalliesineet olivat Karhulan lasitehtaan vahvuuksia jo 1900-luvun alussa. Kuvan Copyright: Karhulan Teollisuuspuistoyhdistys.

Karhulassa oli oma lasimuseo vuoteen 1989 asti. Sen kokoelmat ovat myöhemmin joutuneet hajalleen; osa on edelleen Karhulassa, osa Kymenlaakson museossa Kotkassa ja joitain esineitä on ilmeisesti Suomen lasimuseossa. Nuutajärven ja Iittalan lasitehtaiden omat museot ovat nykyään Design-museon sivutoimipisteitä. Kuvan Copyright: Karhulan Teollisuuspuistoyhdistys.

Gunilla Jungin Pariisin maailmanäyttelyyn 1937 suunnittelema malja. Karhulan lasitehdas järjesti vuonna 1936 suunnitelukilpailun, jonka tuloksia oli esillä Pariisissa. Samaan näyttelyyn valmistettiin myös ensimmäiset Alvar Aallon suunnitelemat Savoy-maljakot. Kuvan Copyright: Karhulan Teollisuuspuistoyhdistys.

Lasinkaivertaja Toivo Rusko työstää Göran Hongellin suunnittelemaa maljaa vuonna 1947. Rusko on koristellut kaikki Hongellin hienoimmat esineet. Usein niissä onkin vain hänen signeerauksensa eli T.R. Erittäin harvinaisia ovat esineet, joissa on sekä muotoilija Hongellin että kaivertajan signeeraus. Taidelasin valmistus loppui Karhulassa 1953 ja Rusko siirtyi saman omistajan Iittalan tehtaalle. Siellä jatkettiin esimerkiksi eräiden Hongellin Karhulalle suunnittelemien esineiden valmistusta. Kuvan Copyright: Karhulan Teollisuuspuistoyhdistys.

Karhulan lasitehtaan tuotteita vietiin mm. Yhdysvaltoihin 1930-luvulla. Brändinä siellä oli Karhula Crystal. Karhu ja tähti -logo oli näkyvästi markkinoinnissa esillä. Tässä mainoksessa on esineenä Göran Hongellin suunnittelema Puunhakkaaja -maljakko. Kuvan Copyright: Karhulan Teollisuuspuistoyhdistys.

Kaivertamisen ja hiomisen lisäksi lasiin on tehty koristekuvioita myös puristelasitekniikalla, jolloin kuvio on muotin pinnnassa, josta se siirtyy lasiesineeseen. Karhulassa tehtiin 1930-luvulla puristelasitekniikalla hienoja taidelasiesineitä, eräs parhaimmin tätä tekniikkaa soveltaneista on Yrjö Rosola, jonka suunnittelma esine on tässä kuvassa. Kuvan Copyright: Karhulan Teollisuuspuistoyhdistys.

Gunnel Nyman suunnitteli uransa aikana kaikille isoimmille suomalaisille lasitehtaille: Riihimäki, Karhula, Kauklahti, Ittala ja Nuutajärvi. Tässä hänen Karhulalle vuonna 1937 suunnittelemansa Kalamalja, joka on vapaasti puhallettua lasia, opaaliverho ja hiottu kalakuvio. Teos oli esillä Pariisin maailmannäyttelyssä. Kuvan Copyright: Karhulan Teollisuuspuistoyhdistys.

Karhula Osakeyhtiö osti vuonna 1917 Iittalan lasitehtaan. Myöhemmin brändinä käytettiin Karhula-Iittala -kaksoisnimeä ja kaksoislogoa. Tässä Karhula-Iittalan näyttelyosasto Helsingin messuhallissa vuonna 1935. Takaseinällä näkyy mm. Rosolan Ahti-malja. Kuvan Copyright: Karhulan Teollisuuspuistoyhdistys.

Karhula-Iittalan osastoa messuhallissa 1936, seinällä näkyy yhtiön kaksoislogo ja listaa saaduista palkinnoista. Hyllyillä etualalla on Hongellin muotoilemia lasiesineitä. Kuvan Copyright: Karhulan Teollisuuspuistoyhdistys.

Göran Hongellin muistonäyttely Karhulan lasimuseossa vuonna 1974. Hongell siirtyi vuonna 1954 vastaamaan koko Ahlström-konsernin taiteelliseksi johtajaksi, kun taidelasin valmistus Karhulassa lopetettiin. Eläkkeelle hän siirtyi 1957. Kuvan Copyright: Karhulan Teollisuuspuistoyhdistys.

Nykyään nämä tunnetaan Aaltomaljakkoina tai Savoy-maljakkoina ja niitä valmistetaan edelleen Iittalan lasitehtaassa. Valmistus alkoi kuitenkin jo vuonna 1937 Karhulassa Karhu ja tähti -brändin alla. Kuvan Copyright: Karhulan Teollisuuspuistoyhdistys.

Enemmän Karhulan lasitehtaasta voi lukea Suomen lasimuseon julkaisemasata kirjasta 100 vuotta Karhulan lasia, joka liittyy lasimuseossa vuonna 1989 järjestettyyn näyttelyyn.

Rosolan Ahti-maljan muunnelmat

2012-01-31T15:12:00.000+02:00

Yrjö Rosola osallistui vuonna 1932 Karhulan lasitehtaan suunnittelukilpailuun ja hänen suunnittelemansa lasisto ”Vähän vino” sai erikoispalkinnon ja se otettiin tuotantoon. Tehdas lahjoitti lasiston sen suunnittelijalle ja kiitokseksi Rosola suunnitteli muutaman puristelasiesineen Karhulan lasitehtaalle. Ahti-malja on yksi näistä ja sen valmistus aloitettiin vuonna 1934. Sitä valmistettiin vielä 50-luvun alkuun asti. Vihreästä lasista valmistettu ja osittain hapotettu perusmalli on saanut rinnalleen värittömästä lasista tehdyn hapotetun maljan. Vielä harvinaisempi on vihreästä lasista tehty hapottamaton malja. Ei ole varmuutta siitä onko tällainen versio kuulunut varsinaiseen tuotantovalikoimaan vai onko tehtaasta tullut epävirallista tietä ulos tällaisia hapottamattomia maljoja. Jos jollain on tietoa tästä tai muista Ahti-maljan versioista, niin jaetaan tietoa tämän blogin kautta mielellään muillekin vanhojen lasiesineiden ihailijoille: lasinkerailijanblogi@gmail.com

Yrjö Rosolan vihreästä lasista osittain hapotettu perusversio.

Värittömästä lasista tehty osittain hapotettu versio.

Vihreästä lasista tehty hapottamaton Ahti-malja.

Nymanin Ylösnousemus jäi taas myymättä Bukowskis Marketissa

2012-01-31T13:00:00.000+02:00

Gunnel Nyman lasiveistos Ylösnousemus oli kolmatta kertaa myytävänä Bukowskis Marketissa. Ylin tarjous jäi nytkin alle neljän tuhannen euron, eikä se yltänyt pohjahintaan. Kyseinen yksilö on hiukan viallinen.

Kuvaruutukaappaus: www.bukowskismarket.com

Suomen lasimuseo avaa ovensa huomenna 1.2.

2012-01-31T11:38:00.000+02:00

Tammikuun tauon jälkeen Riihimäellä sijaitseva Suomen lasimuseo avautuu jälleen yleisölle. Tauon aikana on perusnäyttelyä uudistettu, joten uutta nähtävää on tarjolla. Museo on avoinna 1.2. alkaen klo 10 -18, mutta maanantaisin museo on suljettu.

Lisää netissä: www.suomenlasimuseo.fi

Lasimuseossa avataan kolme vaihtuvaa näyttelyä 17.2. ja ne ovat: Erkkitapio Siiroisen näyttely, saksalaisen Gralglas Dürnau –lasitehtaan tuotantoa vuosilta 1930 – 1981esittelevä näyttely ja lasimuotoilija Jukka Isotalon designiä kierrätyslasista –näyttely. Näistä näyttelyistä myöhemmin lisää tässä blogissa.

Erkkitapio Siiroisen veturipulloja

2012-01-31T11:12:00.000+02:00

Riihimäen lasin valmistamien eriväristen ja erikokoisten aurinkopullojen lisäksi sama tehdas valmisti keräilysarjaksi Erkkitapio Siiroisen suunnittelemia veturipulloja eri väreissä. Valmistus alkoi Riihimäki-Pietari –radan 100-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1970. Pulloja valmistettiin ainakin värittömästä, keltaisesta, sinisestä, ruskeasta, vihreästä, neodyymistä ja amberin värisestä lasista. Juhlavuonna pulloja valmistettiin 15.000 kappaletta ja myöhemmin lisää.

Vuonna 1995 Siiroinen myönsi riihimäkeläiselle JL-Lasille oikeuden tehdä lisää pulloja VR:n tilauksesta. Riihimäen lasin toimintahan oli silloin jo loppunut. Lukkarin rakkautta –blogin mukaan tätä jälkituotantoversiota tehtiin 2.000 kappaletta Tässä myöhemmässä versiossa on veturin piippua kuvaava pullon kaulaosa korkeampi. Tätä versiota on tehty ainakin värittömästä, sinisestä ja tumman lilan värisestä lasimassasta.(http://lukkarinrakkautta.blogspot.com/2009/06/veturipullo.html)

Riihimäen lasimuseossa on 17.2. - 20.5. esillä näyttely nimellä: Erkkitapio Siiroinen - Riihimäen Lasin nuori lupaus.

Vasemmalla Riihimäen lasin vuonna 1970 valmistama ruskea konepuhallettu veturipullo ja oikealla JL-Lasin vuonna 1995 suupuhallettu tumman lila versio. Kuva on Jouni Rasimuksen myyntipöydästä Lasipäivässä.

Lasipäivässä oli 2 – 3 tuhatta kävijää

2012-01-30T12:41:00.000+02:00

Riihimäen-Hyvinkään paikallislehti Aamupostissa on tänään tekstiä ja kaksi kuvaa Lasipäivästä. Petri Lyyn toimittamassa jutussa on haastateltu mm. Suomen lasimuseon ystävät ry:n puheenjohtaja Arto Lapiolahtea, joka painottaa tapahtuman merkitystä yhdistyksen varainhankintakeinona. Yhdistyksen tehtävänähän on tukea Suomen lasimuseota ja varsinkin sen esinehankintoja. Lasipäivän kävijämäärän arvioidaan olleen 2.000 – 3.000. Artikkelissa haastateltu Purppura-Antiikin Pertti Mäkelä arveli tänä vuonna kävijöitä olleen enemmän kuin vuosi sitten.

Suomen Aurinkopullo-kerhon kerhoisäntä Jouni Rasimus sanoo Aamupostin jutussa, että ”Tässä lajissa oppii aina uutta. Kaikki harrastajat ovat samalla myös toistensa oppilaita.”

Huutokaupan liikevaihto oli tällä kertaa reilut 17.000 euroa. Esimerkiksi Timo Sarpanevan Claritas myytiin 490 eurolla.

Helanderin huutokauppatalon omistus vaihtuu

2012-01-30T11:24:00.001+02:00

Viime viikonloppuna järjestetty kaksipäiväinen Helanderin huutokauppa oli legendaarisen huutokauppiaspariskunnan, Sirkka ja Mikko Helanderin, osalta viimeinen. Toimintaa jatkaa Sirenin pariskunta ja he olivat jo viikonloppuna osallistumassa huutokaupan toimintaan. Seuraava Helanderin huutokauppa on helmi-maaliskuun vaihteessa.

Lasinkeräilijät kokoontuivat Riihimäellä Lasipäivässä

2012-01-30T10:04:00.001+02:00

Suomen Lasimuseon Ystävät ry:n järjestämä perinteinen Lasipäivä on jo vuosia ollut vanhojen lasiesineiden keräilijöiden alkuvuoden kohokohta. Jälleen viime lauantaina vanhojen lasiesineiden myyjien parhaimmisto oli koolla Riihimäellä. Vuodessa on kolme tapahtumaa, jotka on kohdistettu nimenomaan vanhoille lasiesineille, seuraava on kesäkuun alkupuolella lasimuseon pihalla ja kolmas tapahtuma on Lasivitriini syyskuussa Nuutajärvellä.

Ohessa kuvia Lasipäivästä, ne voi suurentaa klikkaamalla:

Lasimuseon vaihtuvien näyttelyiden sali oli täytetty myyntipöydillä. Lasimuseohan on tammikuussa suljettu ja seuraavat vaihtuvat näyttelyt avataan 17.2. Kuva on otettu ennen kuin ostava yleisö pääsi paikalle, siksi ihmisiä on kuvassa vain niukasti. Yleisön tultua paikalle käytävilläkin oli jo ahdasta.

Näyte Jouko Kettusen myyntipöydän esineistä.

Markku Salon muotoilemilla esineillä oli oma myyntipöytä.

Nanny Stillin muotoilemaa Koru -taidelasia pidetään usein Aimo Okkolinin suunnittelemana, mutta tässä oleva keltainen kristalliesine on Aimo Okkolinin signeeraama ja muistuttaa kovasti Stillin Korua.

Joillakin myyntipöydillä oli niin paljon tavaraa, että piti seistä pidemmän aikaa pöydän ääressä, jotta näki mitä kaikkea oli esillä. Näin täydestä pöydästä saattaa nopeammalla katsomisella jäädä havaitsematta kiinnostavakin esine.

Purppura-Antiikin myyntipöydän värikkäämpi puoli etualalla.

Ars Julikan tyylikäs kattaus.

Lasipäivässä oli esillä kaksi sinistä olympiamaljaa.

Nanny Stillin Grapponia-sarjan esineitä eri väreissä.

Näyte Tolkontiikin myyntipöydästä; etualalla Hongellin ja Okkolinin esineitä.

Kuvassa on vain pieni osa Ajan-Muiston tarjonnasta. Vasemman puoleinen Oiva Toikan Majakka on Tolkontiikin pöydällä.

Topiquen pöydällä huomio ohjautuu keskelle -

Toivo Niskakoski kertoi, että tämä on Nanny Stillin Nocturne -koesarjan malja. Se ei ehtinyt sarjatuotantoon, kun Riihimäen lasi lopetti taidelasin valmistamisen.

Kari Alakosken suunnittelemat esineet tekijän omalla myyntipöydällä kiinnostivat.

Yleisöä oli parhaimmillaan niin paljon, että liikkuminen käytävillä oli hidasta, kun piti liikkua varovasti ostokassien kanssa.

Iso taidelasiesine on lasinpuhaltaja Heikki Paunilan itse suunnittelema ja signeerattu Iittalassa vuonna 2000.

Lasipäivä huomenna Lasimuseossa Riihimäellä

2012-01-27T08:47:00.000+02:00

Suur-Suomi maljakko Huutonetissä

2012-01-26T06:33:00.000+02:00

Huutonetissä oli tarjolla harvinainen Riihimäen lasin valmistama Suur-Suomi maljakko. Hinta nousi huutokapassa 910 euroon, mutta hintavaraus ei ylittynyt.

Suomen taideteollisuutta New Yorkissa v. 1939

2012-01-25T15:50:00.000+02:00

Vanhat kirjat ja lehdet ovat hyviä lähdeteoksia, kun etsii tietoa vanhoista lasiesineistä. Vanhoista suomalaisista lehdistä löytyy lasitehtaiden mainoksia ja jonkin verran myös juttuja lasiesineistä sekä niiden valmistamisesta. Kirjoista tärkein on varmaan Vilho Annalan kolmiosainen Suomen lasiteollisuus I ja II. Ensimmäinen osa käsittelee vuosia 1681 – 1808. Tuo kakkososa jakautuu vielä kahteen osaan; niistä ensimmäinen käsittelee pääasiassa kirjoittamisajankohtana vuonna 1947 jo toimintansa lopettaneita lasitehtaita. Jälkimmäinen osa esittelee vuonna 1947 vielä toiminnassa olleita lasitehtaita sekä lasiteollisuuden kehityshistoriaa. Kuvia lasiesineistä teossarjassa on valitettavan vähän.

Eräs mielenkiintoisimmista suomalaista taideteollisuutta esittelevistä kirjoista on Applied art in Finland, jonka julkaisu liittyy Suomen osastoon vuoden 1939 maailmannäyttelyssä New Yorkissa. Kirjassa esitellään 1930-luvun merkittävimpiä suomalaisia taideteollisuusesineitä. Nykyäänhän sana taideteollisuus korvataan usein sanalla design, mutta ehkä ainakin tässä yhteydessä on hyvä käyttää tuota vanhaa ja hyvää termiä. Kirja on kuvateos; alkusanojen lisäksi on vain kuvatekstit, muutoin 80-sivuinen kirja on täynnä mustavalkoisia valokuvia. Tekstit on painettu englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi. Kirja tarjoaa hienon läpileikkauksen suomalaisesta muotoilusta ja sen korkeasta tasosta 1930-luvulla. Samalla on ollut erinomaista vienninedistämistä.

Kirjassa ja itse maailmanäyttelyn Suomen osastolla esiteltiin suomalaisia tekstiilejä, huonekaluja, valaisimia, sisustussuunnittelua, lasiesineitä, keramiikkaa, hopeaesineitä, graafista suunnittelua, myymälä- ja näyteikkunasomistuksia.

Kirjan alkusanoissa korostetaan suomalaisen ryijyn ainutlaatuisuutta ja niiden kuville onkin omistettu monta sivua. Huonekalujen ja sisustussuunnittelun tyylin sanotaan saaneen alkunsa vuosisadan vaihteen kansallisen tyylin etsimisestä, jossa on mukana perinteitä maan kartanokulttuurista. Ilmeisesti viittaus kattaa myös kareliaaniset piirteet, joita oli vuosisadan vaihteen huonekalu- ja rakennussuunnittelussa sekä maalaustaiteessakin. Tuon kansallisen jugendin jälkeen oli uusklassinen kausi, mutta ensimmäisen maailmansodan ja itsenäisyyden ajan alkuvaiheiden jälkeisen yhteiskunnallisen muutoksen myötä suomalainen muotoilu löysi yksinkertaisuuden ja käytännöllisyyden tunnusmerkeikseen. Näin jälkikäteen voidaan sanoa, etteivät nuo modernismin ja funktionalismin piirteet olleet pelkästään kansallisia, mutta Suomessa ne kyllä tulivat esiin varsin komealla tavalla 1930-luvulla. Design-museossa oli modernismia esittelevä näyttely keväällä 2010 ja sen yhteydessä julkaistiin kirja, jossa on kirjoituksia suomalaisesta modernismista. Itse näyttelyhän oli kansainvälinen kiertonäyttely, jossa pääosa esineistä oli Keski-Euroopasta ja Britanniasta.

Applied Art in Finland –kirjan alkupuheessa kiitellään suomalaisten lasiesineiden korkeasta tasosta johtavia teollisuuslaitoksia sekä riippumattomia muotoilijoita.

Lasiesineitä esitellään kirjassa 12 sivulla, lisäksi kahdella sivulla on valaisimia, joissa on käytetty taidokkaasti lasia. Lasimuotoilijoista esillä ovat Arttu Brummer, Gunnel Nyman, Göran Hongell, Gunnar Finne, Henry Ericsson, Yrjö Rosola sekä Alvar ja Aino Aalto. Harvinaisempia tekijöitä edustavat G.A. Jysky ja Walter Wahlroos.

Ohessa on muutama näyte kirjassa esitellyistä lasiesineistä:

Henry Ericssonin Riihimäen lasille suunnittelemia taidelasiesineitä. Applied Art in Finland kirjan kuvistusta.

Aukeaman keskellä on G.A. Jyskyn Riihimäen lasille muotoilema kristallimalja. Kuva: Applied Art in Finland.

Yrjö Rosolan kaiverrettu lasipullo, jonka on valmistanut Riihimäen lasi. Kuva: Applied Art in Finland -kirjasta.

Alhaalla Riihimäen lasin valmistama Walter Wahlroosin kukkavaasi. Ylempänä Göran Hongellin malja, jonka kirja sanoo olevan Riihimäen lasin valmistama. Hongell oli kuitenkin Karhulan lasin taiteilija vuodesta 1932. Sitä ennen hän kyllä osallistui Riihimäen lasin suunnittelukilpailuun vuonna 1928. Sijoitus oli 4.

Kuka tunnistaa Nuutajärven valaisimen ?

2012-01-24T18:18:00.001+02:00

Blogin lukijalta tuli kuva kokonaan lasista valmistetusta valaisimesta, jossa on Nuutajärven tarra. Tunnistaako joku esineen; kuka on suunnittelija ja milloin tällaisia on valmistettu ?

Jos tiedät jotain tästä Nuutajärven valaisimesta, niin lähetä tietosi osoitteella lasinkerailijanblogi@gmail.com Välitämme tiedot blogin lukijalle.

Toikan uniikkiveistos Huutonetissä

2012-01-24T17:41:00.000+02:00

Valio Oy myy huutonetissä Oiva Toikan lasiveistosta, jonka mitat ovat 7 x 9,5 x 6,8 cm. Yhtiö on teettänyt Valion designmaidot –kampanjaan kahdeksalla muotoilijalla esineet, jotka huutokaupataan. Huutokauppojen tuotto menee SOS-Lapsikylän toiminnan tukemiseen. Lisätiedot: http://www.valio.fi/maito

Kuvaruutukaappaus: http://www.huuto.net/kohteet/oiva-toikka-lasiveistos/206452527

Gunnel Nymanin Viisaat neitsyet

2012-01-24T16:09:00.000+02:00

Tänään oli Helsingin Sanomien sivulla B2 iso kuva Gunnel Nymanin suunnittelemasta Viisaat neitsyet –maljakosta. Esine sisältyy Bukowskin huutokauppahuoneen mainokseen, jolla kerrotaan, että sisäänotto kevään huutokauppoihin on meneillään. Viisaat neitsyet –taidelasimaljakko myydään huhtikuussa Modern + Contemporary –huutokaupassa Helsingissä.

Viisaat neitsyet on Gunnel Nymanin Riihimäen lasille suunnittelema taideteos, joka oli esillä Pariisin maailmannäyttelyssä 1937. Se on pyörittäen puhallettua lasia, joka on kaiverrettu ja hiekkapuhallettu. Nyman sai kultamitalin lasimuotoilustaan Pariisissa. Suomen lasimuseon Gunnel Nymanista julkaisemassa kirjassa Lasitutkimuksia IV kerrotaan niistä esineistä, jotka olivat tuossa näyttelyssä esillä.

Viisaat neitsyet –taidelasiesineen huutokaupasta tulee varmaan yksi tämän vuoden tapauksista ja sen hinta noussee korkealle.

Näyte Gunnel Nymanin tuotantoa esittelevästä teoksesta Lasitutkimuksia IV. Kirjan on julkaissut Suomen lasimuseo. Vasemman puoleinen kuva on luonnos Viisaat neitsyet -maljakkoa varten.

Bukowskin ilmoitus Helsingin Sanomissa 24.1.

Ensi lauantaina 28.1. lasinkeräilijät matkaavat Riihimäelle:

2012-01-24T09:34:00.000+02:00

Huutokauppavuosi 2012 on alkamassa

2012-01-22T11:53:00.000+02:00

Eilen lauantaina 21.1. oli Lempäälässä Huutokauppahuone Aleksin vuoden ensimmäinen huutokauppa, mutta siellä oli tarjolla aika vähän vanhoja lasiesineitä; www.huutokauppahuonealeksi.fi

Seuraavana on vuorossa huutokauppahuone Helanderin kaksipäiväinen huutokauppa 28.-29.1., esineiden kuvat ovat jo netissä: www.helander.com Tarjolla on runsaasti myös vanhoja lasiesineitä.

Helmikuun alkupuolella on Apollon kuukausihuutokauppa tiistaina 07.2. Osa kuvista on jo netissä: www.apollo.fi

Tampereen Huutokauppakamarin kuukausihuutokauppa on tiistaina 21.2. ja heilläkin on jo osa kuvista netissä: www.galleriaannmaris.fi

Helanderilla on kohtuullinen määrä vanhoja lasiesineitä, mutta halutuinta design-lasia vähemmän. Tässä kohde 974 eli kolme Timo Sarpanevan muotoilemaa taidelasiesinettä. Kuva: www.helander.com

Tässä Helanderin design-lasin parhaimmistoa: Gunnel Nymanin Helminauha, kohdenumero 1000. Kuva: www.helander.com

Huuto.net täyttää 13 vuotta

2012-01-21T19:32:00.002+02:00

Huutonet aloitti tammikuussa 1999 ja rekisteröityneitä käyttäjiä on nyt yli 1,5 miljoonaa. Joka päivä sivustolle tulee yli 100.000 uutta ilmoitusta. Sivuston omistaa nykyään Sanoma-konserni, joka omistaa myös Keltainen Pörssi -sivuston. Myös virolainen Kuldne Börs kuuluu samaan konserniin. Lisää netissä: www.huuto.net, www.keltainenporssi.fi, www.kuldnebors.ee.

Huutonetti on mullistanut myös vanhojen lasiesineiden kaupan Suomessa. Vielä ennen 1980-lukua tavalliset kuluttajat myivät vanhat lasiesineensä osto- ja myyntiliikkeille tai antiikkikauppiaille. Itsepalvelukirpputorit lisääntyivät 1990-luvun lama-Suomessa ja yhä useampi myi itselleen tarpeettomat tavarat kirppiksellä. Nykyään lähes kaikilla kirpputoreilla on erillinen lukittu lasivitriini arvokkaampien esineiden myyntiä varten. Näistä löytää usein hyvää lasitavaraa, mutta hinnoittelu on monelle vaikeaa. Kirpputoreilla näkee paljon vanhoja lasiesineitä, jotka on hinnoiteltu käypää hintaa selvästi kalliimmiksi. Toki myös hyvin edullisia löytöjä voi tehdä. Käyvän hintatason määrittelyssä myös Huutonet auttaa kuluttajaa, vaikka sielläkin on myös ylihinnoiteltuja esineitä. Varmaan kaikki vanhojen lasiesineiden keräilijät ovat törmänneet Huutonetissä sellaisiin ylihinnoiteltuihin esineisiin, jotka tulevat myyntiin aina uudestaan ja uudestaan jopa parin vuoden ajan.

Päätoimisista vanhan tavaran kauppiaista harva kiittelee Huutonettiä ja internetiä ylipäätään, koska ne ovat lisänneet hintatietoisuutta ja netissä on monta myyntikanavaa tavallisille kuluttajille. Tämä on vaikeuttanut kauppiaiden sisäänostotavaran hankintaa. Osa kuluttajista ei myöskään tunnu ymmärtävän sitä, ettei kauppias voi ostaa liikkeeseen sisään esineitä samalla hintatasolla kuin millä niitä liikkeissä myydään. Aika tavallista on, että lasiesineen myyntihinta liikkeessä on 2-4 kertaa sisäänostohinta, jotta kauppias pystyy hankkimaan toiminnalla elannon itselleen ja maksamaan liiketilan vuokran ja muut kulut. Juuri tämä marginaali on luonut edellytykset näille kuluttajilta suoraan toisille kuluttajille toimiville myyntikanaville, kuten nettimyynti ja kirpputorit.

Huutonetin ja muiden internetin myyntipaikkojen isoin ongelma on se, ettei tavara aina olekaan sitä mitä annetaan ymmärtää: lasiesineistä annetaan vääriä tekijätietoja, vääriä tietoja esineen kunnosta ja liikkeellä on myös väärin jälkisigneerattuja esineitä. Ilmeisesti myös hinnan nostatusta kaverin avulla tapahtuu, tapahtuuhan sitä tavallisissa huutokaupoissakin. Myyjien joukossa on myös selviä huijareita, joilla ei ole hallussaan mitään esinettä. On käynyt ilmi, että Huutonettiin voi rekisteröityä myös tekaistulla henkilöllisyydellä. Ei siis kannata ostaa esinettä myyjältä, jolla ei ole yhtään toteutunutta ja myönteistä palautetta saanutta kauppaa. Kannatta myös suhtautua varauksellisesti myyjään, joka ei ole tunnistautunut pankkitunnusten avulla. Jos vain on mahdollista, niin nouto on aina turvallisin vaihtoehto. Varmaan Suomessakin yleistyvät PayPal ja Payson –maksutavat, jotka tuovat lisää turvaa ostajalle.

Netissä on muita kuluttajien kauppapaikkoja kuin edellä mainitut Sanoma-konsernin sivustot; www.tori.fi on Suomessa toimiva, mutta sen omistaa norjalainen mediakonserni Schibsted Media Group ja sillä on sisarsivustoja eri puolilla maailmaa.

KARHU JA TÄHTI: Karhulan teollisen historian näyttely Kotkassa

2012-01-20T08:28:00.001+02:00

Kymenlaakson museossa Kotkan kantasatamassa, eli Merikeskus Vellamon rakennuksessa, on marraskuusta alkaen ollut esillä näyttely ”Karhu ja tähti –työtä, leipää ja menestystä”. Näyttely on esillä 18.3. asti. Lisää netissä: www.merikeskusvellamo.fi

William Ruth aloitti teollisen toiminnan Karhulanniemellä vuonna 1887 ja neljän vuoden aikana alueella aloitti höyrysaha, tiilitehdas, puuhiomo, maan siihen asti suurin lasitehdas ja konepaja.

A. Ahlström Osakeyhtiö osti Karhula Osakeyhtiön osakekannan vuonna 1915. Ahlström osakeyhtiön aikana teollisuuspuiston suurimmat tehtaat olivat edelleen yhden omistajan hallussa aina 1980 alkuun saakka.

Karhulan Teollisuuspuisto on Suomen suurin teollisuusyhteisö. Sen ydin on yli 130 vuotta sitten Karhulanniemelle syntynyt tehdasalue. Teollisuuden rakennemuutoksen myötä alueen yritystoiminnan luonne on muuttunut; mm. Karhulan lasitehdas on lopettanut toimintansa. Karhulanniemen nykyisten yritysten yhteistyöelimenä toimii Karhulan teollisuuspuistoyhdistys ry.

Karhulan Teollisuuspuistoyhdistyksen näyttelyssä on kolme kokonaisuutta: Karhu ja Tähti -videoteos, valokuvia Karhulan Teollisuuspuistosta yli 100-vuoden ajalta ja kolme dokumenttielokuvaa Karhulasta1950-luvulta. Todellisia teollisuuteen liittyviä esineitä on vain kaksi: nosturin koukku ja teräskappale. Kaikki muu näyttelymateriaali on valokuvia, elokuvia ja ääniä.

Näyttelyn lisäksi Teollisuuspuistoyhdistys laittanut nettiin yli 600 valokuvaa ja kuvien määrää lisätään jatkossa. Joukossa on myös paljon Karhulan lasin tuotteisiin ja niiden valmistamiseen liittyviä kuvia. Lisää netissä: www.karhujatahti.fi

Kuvaruutukaappaus: www.karhujatahti.fi

Markku Salon presidentillistä lasia: Diiva

2012-01-19T20:01:00.000+02:00

Tässä blogissa siteerattiin 16.1. viime sunnuntain Helsingin Sanomia, jossa oli pieni juttu taidelasiastioista, joita käytettiin arvottaessa presidenttiehdokkaille äänestysnumerot. Tiistain Forssan Lehti tietää kertoa nuutajärveläisastiasta enemmän: se on Markku Salon suunnittelema Diiva -shampanjajäähdytin.

Helsingin Sanomat kirjoitti vuonna 2006 rikkinäisestä lasimaljasta, josta silloin arvottiin ehdokasnumerot.

”Kirjoituksessa peräänkuulutettiin kolhiintuneen tilalle uutta arvontamaljaa. Luettuani jutun päätin saman tien lahjoittaa heille uuden maljan”, lasimuotoilija Markku Salo muistelee Forssan Lehden haastattelussa.

Ensin hän aikoi suunnitella uuden maljan tähän tarkoitukseen, mutta päätyi sitten tarjoamaan Diiva–maljaa, joka oli silloin ajankohtainen. Diiva–lasistoon kuuluu useita esineitä, jotka on puhallettu verkkomuottiin. Tuon shampanjajäähdyttimen lisäksi löytyy kapea ja laakea shampanjalasi, karahvi, lasit puna- ja valkoviinille, oluelle, vedelle ja snapsille. Myös tuikkulyhty ja kynttilälyhty kuuluvat sarjaan. Kuvat löytyvät netistä: http://www.markkusalo.com/cms/index.php?page=sarjatuotteet

”Maljahan sopii tähän tarkoitukseen hyvin. Se toi heti mieleeni taikurin silinterihatun, mistä vetää taikuri vetää numeroita”, Salo kuvaillee Nina Airiston kirjoittamassa Forssan Lehden jutussa 17.1. sivulla 12.

Diiva-shampanjajäähdytin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Kuva: www.markkusalo.com

Lasimuotoilija Markku Salo. Kuva: Ari Korkala / www.markkusalo.com

Lasinkeräilijän Blogi täyttää 1 vuoden

2012-01-19T11:59:00.000+02:00

Tämän blogin ensimmäinen kirjoitus julkaistiin 19.01.2011 ja ensimmäisen vuoden aikana on julkaistu 100 tekstiä ja iso joukko valokuvia. Blogin tapahtumakalenterista on kehittynyt maan kattavin vanhojen esineiden myyntitapahtumien listaus. Linkkilistaan taas on kerätty nimenomaan lasiesineiden keräilijöiden kannalta hyödylliset nettiosoitteet. Vuoden aikana julkaistut tekstit ja kuvat löytyvät blogin arkistosta.

Tänä vuonna Vanhojen lasiesineiden keräilijät ry:n ylläpitämässä Lasinkeräilijän blogissa pyritään julkaisemaan kymmenkunta tekstiä kuukausittain ja tapahtumista kertovan ajankohtaistiedon lisäksi tavoitteena on julkaista enemmän vanhoja lasiesineitä esitteleviä juttuja.

Juttuvinkkejä ja tietoja tulevista tapahtumista (näyttelyt, esitelmätilaisuudet, huutokaupat, messut, markkinat ja muut myyntitapahtumat) voi lähettää osoitteella: lasinkerailijanblogi@gmail.com

Blogissa julkaistaan sitoumuksetta alaan liittyviä tekstejä ja kuvia, mutta niistä ei pystytä maksamaan palkkioita. Blogin nettiosoite on: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com

Suomalaista lasitaidetta esillä Euroopassa

2012-01-19T11:16:00.000+02:00

Suomen lasimuseon kokoama mittava nykylasimuotoilua ja lasitaidetta esittelevä näyttely avautuu tänään torstaina 19.1.2012 yleisölle Slovenian kansallismuseossa Ljubljanassa. Näyttelyssä Finnish Glass Art 2005–2010 on esillä 62 lasimuotoilijan ja -taiteilijan töitä.

Valtakunnallisen erikoismuseon monipuolinen näyttely aloittaa Sloveniasta useamman vuoden kestävän Euroopan kiertueensa. Näyttely tullaan näkemään Slovenian jälkeen mm. Unkarissa, Espanjassa, Saksassa ja Virossa.

Mukana ovat Hans-Christian Berg, Brita Flander, Risto Granlund, Saara Hulkkonen, Mari Isopahkala, Jukka Isotalo, Renata Jakowleff, Alma Jantunen, Rolf Jungebrandt, Maria Jutila, Marjut Kalin-Eloaho, Juri Karinen, Viola Karvinen, Päivi Kekäläinen, Marika Kinnunen, Pirjo Kivimäki-Krouvila, Susanne Koskimäki, Harri Koskinen, Camilla Kropp, Kari Kuisma, Joonas Laakso, Mikko Laakkonen, Katriina Lankinen, Riikka Latva-Somppi, Jaakko Liikanen, Jenni Liikanen, Ilse ja Yrsa Lindqvist, Tarmo Maaronen, Mikko Merikallio, Pertti Metsälampi, Camilla Moberg, Kerttu Nurminen, Pekka Paunila, Anu Penttinen, Markku Piri, Harri Piispanen, Johannes Rantasalo, Ristomatti Ratia, Auli Rautiainen, Helmi Remes, Gina Salaris, Kaija Saastamoinen, Markku Salo, Antti-Jussi Silvenoinen, Hinni Soini, Jari-Matti Solin, Marja Suna, Kirsti Taiviola, Erno Takala, Marjukka Takala, Tommi Terästö, Oiva Toikka, Jan Torstensson & Tuulikki Tähtivaara-Torstensson, Elina Turunen, Heikki Ulvi, Essi Utriainen, Vesa Varrela, Heikki Viinikainen, Miia Virtasalmi, Leena Vuorimaa, Björn Weckström, Riikka Welling ja Soile Yli-Mäyry.

Varmaan moni suomalainenkin kävisi tutustumassa tällaiseen kattavaan läpileikkaukseen tämänhetkisestä kotimaisesta lasimuotoilusta, jos näyttely kiertäisi myös kotimaassa.

Päivi Kekäläinen 2009: Sallittu hedelmä. Kuva: Suomen lasimuseo

Joonas Laakso 2009: Chemicalhead. Kuva: Suomen lasimuseo

Alma Jantunen 2008: Bonsai. Kuva: Suomen lasimuseo

Jan Torstensson & Tuulikki Tähtivaara-Torstensson 2008: Kantti / uudelleen muotoiltu pakkauslasista. Kuva: Suomen lasimuseo

Taidelasia politiikan työvälineenä ?

2012-01-16T07:43:00.000+02:00

Helsingin Sanomissa oli sunnuntaina 15.1. sivulla E2 pieni juttu siitä millaisessa roolissa kotimaiset taidelasimaljakot olivat Helsingin vaalipiirilautakunnan kokouksessa kun presidentinvaaleissa ehdokkaille arvottiin numerot. Nuutajärven ja Iittalan designmaljakot ovat palvelleet tehtävässään vuodesta 2006, jolloin tehtaat lahjoittivat ne tähän käyttöön. Oikeusministeriön kokoushuoneessa on myös Muurlan tähän tarkoitukseen lahjoittama lasiesine.

Helsingin Sanomat 15.01.2012 sivu E2

Keuruullakin oli antiikkimessut

2012-01-15T18:08:00.000+02:00

Jyväskyläläinen messujärjestäjä Ajanviemää järjesti 7.-8. tammikuuta Keuruun ensimmäiset antiikkimessut. Firman blogissa (http://ajanviemaa.blogspot.com) on muutama kuva tapahtumasta.