Venetsialaista lasia lasimuseossa

Tässä on esineitä, joissa on kukka-aiheisia

murrineja 1920-luvulta.

 

Suomen lasimuseossa Riihimäellä on esillä kolmannen kerroksen näyttelytilassa venetsialaista lasia 1900-luvun alusta. Venetsialaisen lasinvalmistuksen tärkein vaihe alkoi 1900-luvun alussa. Muranon saaren lasipajat irtautuivat silloin perinteisistä 1800-luvun lopun malleistaan ja ne kehittivät siihen aikaan hyvin modernin muotokielen. Runsaiden yksityiskohtaisten koristelujen tilalle tulivat minimalistisempi muotokieli ja yksiväriset esineet. Näyttelyssä on esillä ainutlaatuisia esineitä, jotka edustavat ajanjaksolle tyypillistä muotokieltä ja aiheita.

 

Kukka-aiheiset murrinit ovat

monimutkaisempia valmistaa

kuin geometriset kuviot.

 

Näyttely on valmistunut yhteistyössä saksalaisen LWL-Industriemuseum / Westfälisches Landesmuseum für Industriekultur / Glashütte Gernheimin kanssa. Ainutlaatuiset näyttelyesineet tulevat yksityiskokoelmista Italiasta, Sveitsistä ja Saksasta. Tämä yhteistyö toi jo 1800-luvun venetsialaista lasia näytteille lasimuseoon reilut kolme vuotta sitten: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2015/03/63-2452015-larte-del-vetro-1800-luvun.html

Näyttelyn kuraattori Aldo Bova.

 

Vittorio Zecchinin ja Napoleone Martinuzzin lasitaide kuuluu nykyään tämän aikakauden venetsialaisen lasin klassikoihin. Molemmat taiteilijat ammensivat, kuten heidän 1800-luvun edeltäjänsäkin, Muranon rikkaasta perinteestä. Toisaalta heidän luomuksensa muistuttavat 1500- ja 1600-luvun ja antiikin selkeämuotoisia lasiesineitä.

 

Oikealla on (unikon?) oksa, joka on tehty verholasista,

jossa sisäosa on valkoinen ja päällä vihrä ja kirkas lasi.

Siemenkodat ovat vapaasti puhallettuja. Takana olevan

sinisen maljakon värissä on poltettua lehtihopeaa.

 

Venetsialaisessa 1900-luvun alun lasissa on selkeitä yhtymäkohtia uusiin esinetyyppeihin, jotka syntyivät samaan aikaan sekä Itävallassa että Saksassa ja ennakoivat kymmenen vuotta myöhemmin Ranskassa syntynyttä

Art Deco -tyyliä. Tuo tyylisuunta löi itsensä läpi Exposition Internationale des Arts Décoratifs et Industriels Modernes –näyttelyssä 1925 Pariisissa.

Näyttelyyn liittyy myös upeasti kuvitettu kirja, jonka tekstit ovat englanniksi ja saksaksi.

 
Le forme del vetro - Venetsialaista lasia 1900-luvun alusta
Suomen lasimuseo 16.11.2018–14.4.2019

Kolmikorvainen maljakko on Maestri

Vetrai Muranesi Cappelin & CA:n

Muranossa valmistama 1925–28.

Näyttelyn kuraattori Aldo Bova kertoi, että kuplainen

lasimassa on saatu aikaan lisäämällä jonkinlaista

´petroolia´ massaan.

Upeasti hehkuva suurikokoinen punainen maljakko

on vapaasti puhallettu, rihlamuotti, opaakki lasinauha

suussa. Murano, Cappelin Venini: Vittorio Zecchin 1922.

Aventuuriinilasimurrineja, vapaasti puhallettu,

kultamaalaus. Murano, Vetreria Artistica Barovier:

Vittorio Zecchin (?), noin 1922.

Murrineja, ohuita lasinpaloja (tesserae),

lasitangon paloja, vapaasti puhallettu.

Murano, Artisti Barovier: Vittorio Zecchin

1925–29. Maljakossa on harvinainen aihe:

ihmiskasvot.

Näyttelyn ainoa esine, jossa on käytetty

kaiverrusta: naishahmo ja paratiisilintu.

Murano / Colle Val d´Elsa,

Guido Balsamo Stella 1923-24.  

Vihreä maljakko, jossa on pienet korvat on

pulegoso-lasia. Murano, Venini:

Carlo Scarpa noin 1934.

Autumno gemmato –sarjan maljakko, jossa kirkkaassa

lasissa on meripihkan väristä lasimurskaa, lasinauha

kirkasta lasia. Murano, Ferro Toso Barovier Ars (?):

Ercole Barovier 1936-38.

Info-taulut antavat näyttelyvieraalle tietoa.