Igor Herler luennoi Aaltojen lasiesineistä

Aino Aallon vuonna 1935 muotoilema tiheä-

juovainen lasisto, jonka esinevalikoima oli suppea.

Tämän malliston Aino Aalto on oikeasti suunnitellut

itse. Tässä lienee maailman laajin tämän mallisarjan

kokoelma. Esineitä on valmistettu Karhulan tapaan

azurinsinisenä, rionruskeana, savunvärisenä ja

merivihreänä.

 

Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon ystävien DAMY ry järjesti Kulissien takana –luentosarjassa tänään tilaisuuden, jossa arkkitehti Igor Herler kertoi Aino ja Alvar Aallon lasiesineistä. Luento perustui Herlerin kirjoittamiin artikkeleihin, jotka on julkaistu Suomalaisen lasin vuosikirjoissa 2015 – 2018.

Desinmuseon ja Arkkitehtuurimuseon ystävien

jäseniä Designmuseon luentosalissa

kuuntelemassa Igor Herlerin esitystä.

Itselleen ominaiseen tyyliin Igor aluksi ihmettelikin miksi hänet on kutsuttu puhumaan aiheesta, kun hän jo kirjoittanut tutkielmansa näihin artikkeleihin.

”Lukekaa ne jutut”, hän kehotti paikalle tulleille noin neljällekymmenelle aiheesta kiinnostuneelle. Igor Herlerin jutusteleva kirjoitustyyli on nautinnollista ja helposti luettavaa asiatekstiä; hyvää tieteen popularisointia ilman (kvasi)tieteellisten julkaisujen outoja ilmaisuja. Niitä lukiessa voi hörähdellä, tai ainakin hymähdellä, kun Herler sanoo suoraan mielipiteensä monesta asiasta joviaalilla tyylillään.

Arkkitehti Igor Herler.

 

Jutut lukeneellekin tämänpäiväisessä esityksessä oli uutta tietoa ja pari ennennäkemätöntä kuvaa.

Näiden Edward Haldin Orreforssille muotoilemien

esineiden kuva julkaistiin ruotsalaisen Form-lehden

numerossa 7/1932 eli ennen kuin Aino Aalto viimeisteli

Bölgeblick-kilpailuehdotuksensa syyskuussa 1932.

Designmuseon museomyymälä on uudistanut myyntiartikkelien valikoimansa ja kirjallisuusvalikoima on supistunut huomattavasti. Esimerkiksi Suomalaisen lasin vuosikirjoja ei enää ole Designmuseossa myytävänä. Suomen lasimuseon myymälä toimittaa niitä Riihimäeltä postitse: https://www.suomenlasimuseo.fi/new-page-1

Oikealla on Aino Aallon muotoilema Bölgeblick-sarjan

malja ja vasemmalla Göran Hongellin muotoilema

laakeampi versio. Se on hytissä käsin driivattu tähän

muotoon samanlaisesta aihiosta kuin tuo oikeanpuoleinen.

Bölgebick-sarjan versioista kannattaa lukea Igor Herlerin

hieno artikkeli Suomalaisen lasin vuosikirjasta 2018.

Tätä karahvia on Karhula-Iittala myynyt Aino Aallon

nimellä, vaikka hänellä ei ole ollut mitään tekemistä

sen kanssa. Sen on muotoillut Göran Hongell, jonka

suunnittelupiirustuksen kuva on julkaistu Suomalaisen

lasin vuosikirjassa 2018.

Aino Aallon muotoilema Riihimäen kukka on kirjattu

Alvarin ja Ainon yhteistyöksi. Tuota neljän astian

kokonaisuutta valmistettiin kolmea eri kokoa.

Tuosta pienimästä versiosta tunnetaan vain tämä

kolmen yksilön kokonaisuus. Suomen lasimuseo

lainasi kokoelmiinsa kuuluneen teoskokonaisuuden

Designmuseolle näyttelyyn vuonna 1998. Sitä ei

koskaan palautettu Riihimäelle, eikä sen kohtalosta

ole mitään tietoa. Lisää aiheesta voi lukea Igor
Herlerin artikkelista "Aviopari Aalto ja Oy. Riihimäen
lasikilpailu 1933", joka on julkaistu Suomalaisen
lasin vuosikirjassa 2015.

 

Vicke Lindstrandin Orreforssille muotoilemia

”jäälasi”-esineitä vuodelta 1935. Ne ovat

saattaneet vaikuttaa Alvar Aallon vuoden

1937 Pariisin maailmannäyttelyyn

muotoilemiin esineisiin. Lue lisää aiheesta

Suomalaisen lasin vuosikirjasta 2017.

Kuvassa vasemmalla ison Aaltomaljakon vieressä on

neljä pientä Aaltomaljakkoa, joiden Karhulan tuote-

numero oli 9751. Tämän version olemassaolo oli

unohtunut kunnes muutama vuosi sitten kaksi sellaista

ilmaantui huutokauppaan. Niistä ei ole ollut tiedossa

vanhoja valokuviakaan, mutta Igor Herler on nyt

löytänyt tämän kuvan vuoden 1939 asuntonäyttelyn

kuvien joukosta. Tästäkin voi lukea lisää Suomalaisen

lasin vuosikirjasta 2017.