Lasinkeräilijän Blogi: Helena Tynell

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Helena Tynell – rakkaudesta lasiin

Helena Tynell: Sateenkaari, Limburg 1989.

Helena Tynellin syntymästä on kulunut 100 vuotta ja sen kunniaksi Suomen lasimuseossa on näyttely18.5.–28.10.

Helena Tynell (1918–2016) tunnetaan ennen kaikkea Riihimäen Lasi Oy:n muotoilijana (1946–1976). Hänen uransa oli aikanaan poikkeuksellisen monipuolinen ja kansainvälinen. Hän teki pitkän uran Saksassa valaisinmuotoilijana ja on työskennellyt myös Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.

Helena Tynell: Corona, Riihimäen Lasi 1966.

Helena Tynell: Aurinko, Riihimäen Lasi 1968.

Aurinkopulloja

Helena Turpeinen valmistui Taideteollisuuskeskuskoulun mallipiirustusosastolta 1943. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli Taito Oy:lle piirtäjänä ja Arabialle keramiikan muotoilijana 1943 – 1946. Hän jatkoi opintojaan Taideakatemiassa, mutta siellä edellytettiin täysipäiväistä opiskelua ja Helena valitsi työelämän.

Vuonna 1947 Helena avioitui Taito Oy:n johtajan Paavo Tynellin kanssa.

Taito Oy:n teetti valaisintensa lasiosat Kauklahden lasitehtaalla ja Helena asioi sen vuoksi tehtaalla ja tutustui lasinvalmistukseen siellä. Jo opiskeluaikanaan hän oli kiinnostunut lasista nähtyään Orreforssin 1920- ja 30-lukujen hienoja teoksia. Nehän olivat laajemminkin suomalaisten lasintekijöiden esikuvina.

Riihimäen lasin muotoilijaksi Helena Tynell siirtyi 1946 ja työskenteli siellä vuoteen 1976, jolloin Riihimäellä lopetettiin suupuhalletun lasin valmistus ja vähennettiin väkeä.

Työskenneltyään 20 vuotta Riihimäellä antoi tehdas kokonaisen vuoden aikaa keskittyä 20-vuotisjuhlanäyttelyn esineiden suunnitteluun ja valmistamiseen. Näyttely järjestettiin Salon Strindbergillä Helsingissä.

Suomen lasimuseossa oli ensimmäinen Helena Tynellin yksityisnäyttely 1970 ja sen jälkeen niitä on ollut viisi ennen tätä nyt esillä olevaa näyttelyä. Noiden aikaisempien näyttelyn näyttelyarkkitehtuurista Tynell vastasi itse.

Helena Tynellin piirrosluonnoksia.

Helena Tynell: Kilpikonna ja Pajupilli

ovat vuodelta 1946.

Helena Tynell: maljakoita vuodelta 1943,

vasemmalla Tatti.

Helena Tynell suunnitteli paljon kaiverrettua

kristallia ja teki yhteistyötä Theodor Käpin

kanssa sekä Kauklahden lasitehtaalla että

Riihimäellä. Tässä Kala-vati vuodelta 1955.

1963 Tynell alkoi suunnitella valaisinlasia saksalaiselle BEGA-valaisinvalmistajalle, joka omisti Limburgin lasitehtaan, missä valaisinten lasiosat valmistettiin.

Tynell suunnitteli valaisimia myös amerikkalaiselle Prescolite:lle 1967 – 1969 ja ruotsalaiselle Flygforssin lasitehtaalle 1967 - 1970.

Tynell asui Saksassa 10 vuotta ja kun hän oli lopettamassa uraansa siellä, antoi Limburgin lasitehdas lähtiäislahjaksi 1986 mahdollisuuden suunnitella ja valmistaa vapaita lasiteoksia. Helena Tynell oli jo opiskeluaikana suunnitellut kuvanveistäjän uraa ja nämä Saksassa valmistetut isokokoiset teokset ovatkin upeita lasiveistoksia.

Helena Tynellin Noakin arkki-sarjasta

Leijona, Kissa ja Lintu.

Helena Tynellin Pirtti-sarjaan kuuluvia

erikokoisia Pala-maljakoita.

Castello on vuodelta 1961 ja Rialto vuodelta 1962.

Helena Tynellin tuotantoa esittelevä Rakkaudesta

lasiin ja valoon –näyttely on Suomen lasimuseon

kolmannessa kerroksessa.

Helena Tynell: Metamorfosis, Limburg 1986.

Helena Tynell: Auringon laiva (Sun Ship), Limburg 1982.

Tammenterho, Riihimäen lasi 1975.

Vasemmalla Tynellin Talvipuut, Limburg 1986.

Amerikkalainen Fosforia Glass on valmistanut

tämän Tynellin maljan 1970-luvulla.

Helena Tynell: Pampas, Limburg 1986.

Kuukävely, Riihimäen lasi 1973.

Helena Tynell: Leikin jälkeen, Taito Oy 1950-luvun alku.

Taiteilija Helena Tynell on itse luonnehtinut uraansa seuraavasti:

”Riihimäen Lasi Oy oli perustettu vuonna 1910 ja oli vuonna 1946, kun aloitin siellä, monipuolinen, hieno lasin valmistaja. Siellä työskenteli lasin ammattilaisia: puhaltajia, kristallinhiojia, kaivertajia jne. Taiteilijat eivät silloin saaneet ollenkaan koskea lasinvalmistukseen. Kaikki ammattihenkilöt olivat kuitenkin taiteilijoiden käytössä. Heidän työnsä kautta, olemalla läsnä, oli opittava lasin ”kieli”, sen mahdollisuudet ja rajat. Vuonna 1976 Riihimäen Lasi Oy lopetti suupuhalletun lasin valmistuksen. Olin Suomessa työtön.”

”Minulle tuli tilaisuus jatkaa lasin suunnittelua Saksassa 1976–1986. Glashütte Limburg valmisti käsityömäisesti ainoastaan valaisinlasia, mutta aloittaessani siellä, se oli jo kehittänyt oman valaisintuotannon lasista. Koska olin oppinut lasinvalmistuksen ja muodon mahdollisuudet jo Riihimäen Lasissa, sekä tutustunut valaisinten tehtävään ja tekniikkaan työskenneltyäni mieheni Paavo Tynellin kanssa Taito Oy:ssä, saatoin välittömästi aloittaa Limburgissa valaisinten suunnittelun lasista.

Vuonna 1976 se oli monella tasolla dynaaminen, luova ja innoittava lasitehdas, jossa ammattitaidon ja laadun vaatimus oli ehdoton. Oli kannustavaa liittyä tähän jatkuvaan kehitykseen.”

”Vuonna 1986 sain vielä luvan muutaman kuukauden aikana valmistaa esineitä Suomen lasimuseoon sovittuun näyttelyyn. Tiesin, että tämä oli se minun elämäni ”hetki”, jolloin sain viimeisen kerran kokea lasihytissä lasiesineen lumoavan syntyhetken. Punaisena hehkuvasta lasimassasta läpikuultavaksi esineeksi, valon läpäiseväksi, säteileväksi. Valmiina kestämään vaikka tuhat vuotta, ja enemmän.”