tiistai 11. joulukuuta 2018

Ritva-Liisa Pohjalaisen talvinen Elämän puu


Oheinen esine on Ritva-Liisa Pohjalaisen
The Tree of Life eli Elämän puu vuodelta 2017.
Siinä voi nähdä piirteitä suomalaisesta
talvisesta metsästä.
Kuva: www.rlp.fi

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Arttu Brummer: Tulen synty


Arttu Brummer, Theodor Käppi &
Riihimäen Lasi: Tulen synty –malja.
Kuvassa näkyy, että esine on jossain
historiansa vaiheessa haljennut
kahdeksi kappaleeksi. Puoliskot on
nyt ammattilainen liimannut yhteen.
 
Sisustusarkkitehti, muotoilija ja opettaja Arttu Brummer teki Riihimäen Lasille Kalevalan juhlavuonna 1935 teemaan liittyviä teoksia: Karhu, Petsamo, Revontulet ja Tulen synty. Ne edustavat klassista muotokieltä ja kansallista mytologiaa. Riihimäelle hän suunnitteli 1933 – 1946, sitä ennen Brummer osallistui Karhulan lasitehtaan suunnittelukilpailuun 1932, josta pari mallia tuli tehtaan tuotantoon.
 

Kuva on Vilho Annalan teoksesta
Suomen lasiteollisuus, II osa 2.



Tässä tunnetuimpia Brummerin lasiesineitä:

1932 Bubbellasia, malja
1935 Hyökyaalto, malja
1935 Karhu, malja (kristalli)
1938 Kalat, malja (kristalli)
1939 Tulen synty, malja
1941 Kuplia, maljakko
1941 Herre ske din vilja, malja (=sankarimaljat)
1943 Sovinto, maljakko (kristalli)
1945 Finlandia, juhlamalja (Sibeliuksen 80-vuotispäiväksi)
1947 Luumu
1947 Hedelmä
1948 Lupus (taidelasiryhmä)


Esineen lahjapakkaus, jonka päällä on
kullatuin kirjaimin tekstiä.
 
 
Tulen synty –maljan on Oy Alkoholiliike
Ab:n konttorihenkilökunta lahjoittanut
toimitusjohtajalle sotavuosien aikana
15.3.1942.


Tulen synty –maljan kylkiin on kaiverrettu Kalevan 47. runon tekstiä ja kirjasimina on käytetty tuota Riihimäellä käytettyä ”nuolenpää”-kirjoitusta. Tekstin lisäksi kuva-aiheeksi on kaiverrettu hauen leukaluusta tehty kannel ja aarnivalkea sen yläpuolella. Kaiverruksen on tehnyt Theodor Käppi.

Teksti on kaiverrettu maljan kyljen paksunnettuun
kohtaan. Kantele ja aarnituli ovat ohuemmalla
kohdalla, mistä halkeamalinjakin kulkee.
 
Tällaisella kirjasinfontilla kaiverrettuja tekstejä on
vain Riihimäen lasitehtaalla valmistetuissa esineissä.

Teksti kiertää melkein koko maljan ympäri,
mutta katkea kuva-aiheiden kohdalla.

Ilmeisesti näitä Tulen synty –maljoja on tehty vain pieni määrä, tämä yksilö on annettu lahjaksi Oy Alkoholiliike Ab:n silloiselle toimitusjohtajalle, Eemil Hynniselle, hänen 60-vuotispäivänään 15.3.1942. Hän oli vuonna 1882 syntynyt maalaisliittolainen poliitikko, joka siirtyi Pellervo-seuran toimitusjohtajan tehtävästä Alkoholiliikkeen sosiaalijohtajaksi vuosiksi 1937 – 1940, jonka jälkeen hänet valittiin yhtiön toimitusjohtajaksi.

Ohessa on myös kuvia lahjakirjasta, jonka Hynninen sai 65-vuotispäivänään 15.3.1947; siinä on koko henkilökunnan allekirjoittamat onnittelut pääjohtajalle. Hynninen kuoli 9.10.1947, jonka jälkeen toimitusjohtajaksi nousi jääkärieversti Toivo Veistaro.

Viisi vuotta maljan saamisen jälkeen Eemil Hynninen
sai lahjaksi koko yhtiön henkilökunnalta onnittelukirjan.



Siinä on koko henkilökunnan omakätiset
nimikirjoitukset toimipaikkakohtaisesti.
Vasemmalla palstalla ylimpänä
K.A. Fagerholmin nimikirjoitus. Hänestä
tuli myöhemmin Alkon toimitusjohtaja.
 
Vasemmalla palstalla Toivo Veistaron nimikirjoitus.
Hänestä tuli seuraavana syksynä Hynnisen kuoltua
tämän seuraaja toimitusjohtajana.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Kumelan lasia Antiikki ja taide –lehdessä



Antiikki ja taide –lehden numeron 6/2018
kannessa olevat Kumelan lasiesineet ovat
kestäneet hyvin aikaa; ne voisivat ihan
hyvin olla tämän päivän muotoilua.
 
Lasinkeräilijää kiinnostaa eniten Antiikki ja taide –lehden juuri ilmestyneessä numerossa 6/2018 artikkeli Kumelan lasiesineitä keräilevästä pariskunnasta. Viiden sivun jutun kuvituksena on Kumelan lasivalikoimasta vähän harvinaisempia näytteitä. Tehtaan tunnetuimpia tuotteitahan ovat maalaamalla ja kaivertamalla koristellut lasiesineet.
 


Vasemmalla oleva Kumelan malja on todellinen
harvinaisuus: niitä on tehty vain kaksi kappaletta.

Pastellisävyiset turkoosit Kumelan esineet
menevät hyvin kaupaksi nykyään vanhan
tavaran myyntitapahtumissa.
 
Tässä numerossa on monta juttua erilaisista keräilykohteista: nimikirjoituksista, karamellipapereista, kanteleista, uuninluukuista, enkeliveistoksista.


Hienoa, että joku kerää näitä talteen
tulevien sukupolvien nähtäväksi.


Ennen karamellipaperitkin olivat pieniä taideteoksia.

Rakkaat esineet –sarjassa lehden
lukijat esittelevät aarteitaan.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Hyvää itsenäisyyspäivää!


Oheisessa kuvassa maljakkona on Helena Tynellin
muotoilema ja Riihimäen Lasin valmistama iso
sininen Onnenlehti.
 
Huomenna 6.12. Suomi täyttää 101 vuotta ja juhlaohjelma on perinteinen alkaen lipunnostolla Helsingin Tähtitorninmäellä ja päättyen presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanottoon eli Linnan juhliin. Väliin mahtuu monenlaisia tapahtumia ja tv-ohjelmia pitkin päivää, mm. Puolustusvoimien paraatia ja Tuntematon sotilas –elokuvaa.

maanantai 3. joulukuuta 2018

8 viikkoa Lasipäivään


 
 
Suomen lasimuseon ystävät ry järjestää perinteisen Lasipäivän Riihimäellä lauantaina 26.1.2019. Muutenhan lasimuseo on suljettuna huoltoseisokin takia tammikuun ajan, kuten aikaisempinakin vuosina.
 
Lasipäivän huutokauppaan myytäväksi tarkoitetut esineet pitää viedä lasimuseolle ensi viikon torstaina 13.12. iltapäivällä klo 12–17.

Tarkemmat tiedot löytyvät SLMY:n kotisivuilta: https://www.suomenlasimuseonystavat.fi/lasipaiva

Samalla voi tutustua museon kolmeen vaihtuvaan näyttelyyn ja museomyymälässä on tarjolla lasisia kuusenkoristeita.

 
Tällä viikolla museo on suljettu itsenäisyyspäivänä, muina päivinä auki klo 10–18.

Lauantaina 8.12. museossa järjestetään Suomalaisen musiikin ilta, jolloin Riihimäen kamariorkesteri esiintyy klo 16 alkaen. Konserttiin on vapaa pääsy.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

1940 olympialaisten tuhkakuppi

Kumelan valmistama matkamuistotuhkakuppi
vuoden 1940 pitämättömiin Helsingin olympialaisiin.

Helsingissä oli tarkoitus järjestään olympialaiset kesällä 1940, mutta toinen maailmansota siirsi kisat myöhemmäksi. Monenlaista matkamuistotavaraa ehdittiin kuitenkin valmistaa ja myydä jo ennen kisavuotta. Ohessa Kumelan lasitehtaan valmistama tuhkakuppi, jossa on teksti Olympia 1940 ja Suomen lipun kuva. Malli oli ilmeisesti tuotannossa ilman olympialaisiin viittaavaa koristelua aina vuoteen 1960 asti. Tästä on olemassa versioita, joissa tuohon Suomen lippuun on maalattu sinivalkoiset värit. Kumelassa valmistettiin myös pienempää mallia, jonka kuva on julkaistu tässä blogissa kesällä 2012: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2012/08/olympialasia.html

Pyöreät syvennykset on ilmeisesti tupakan
tumppaamista varten.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Jorma Vennolan Tiu


Jorma Vennolan muotoilema Tiu-munakuppi
alkuperäisrasian kera.
 
Jorma Vennolan muotoilema Tiu-munakuppi oli Iittalan tuotannossa 1979–1987. Se on sympaattinen käyttöesine, jota voi käyttää myös koristeena.

Vuonna 1943 syntynyt Vennola on koulutukseltaan teollinen muotoilija ja hän aloitti työuransa harjoittelijana Oraksella 1969. Yhdysvalloissa hän oli 5 vuotta lelusuunnittelijana. Lasin lisäksi Vennola on suunnitellut mm. Oraksen hanoja, kotitalouskoneita ja traktoreita. Vuoden teolliseksi muotoilijaksi hänet nimettiin 1990 ja Kaj Franck –muotoilupalkinnon hän sai vuonna 1999.

Munakupissa on Iittalan kolmion muotoinen liikemerkki.
 
Lasinkeräilijät tunnistavat hänen muotoilemistaan esineistä ainakin Paula-lasiston, Kuusi-ja Koivu-lasisarjat, Iittalan kylä –kristalliesineet sekä Kaveri-lasit, joissa yhdistyy lasi ja muovi. Iittalalle hän on muotoillut myös useita paperipainoja ja tuikkukynttilä-astioita.

”Kauneus ja estetiikka eivät saa koskaan ohittaa käytännöllisyyttä” on Vennola sanonut Turun Sanomien haastattelussa vuonna 2005 puhuttaessa Oraksen hanojen suunnittelusta. Hän on siis funktionalisti.

Esineen kupin pohjan kohdalla on kaksi ilmakuplaa,
jotka tuntuvat kuuluvan asiaan, vaikkeivat ehkä
olekaan tarkoituksella tehtyjä. 

Enää ei Vennolan suunnittelemia esineitä ole Iittalan tuotannossa, eikä kenenkään muunkaan muotoilemaa munakuppia valmisteta Iittalassa.
 
Tiu ei enää ole mittayksikkönä arkikäytössä; sitähän käytettiin vain kananmunien lukumäärän mittana ja se tarkoitti kahtakymmentä munaa.

Tiu-munakupin korkeus on 2,7 cm,
leveys 8,5 cm x 7 cm, paino 230 g.

torstai 29. marraskuuta 2018

Venetsialaista lasia lasimuseossa



Tässä on esineitä, joissa on kukka-aiheisia
murrineja 1920-luvulta.
 
Suomen lasimuseossa Riihimäellä on esillä kolmannen kerroksen näyttelytilassa venetsialaista lasia 1900-luvun alusta. Venetsialaisen lasinvalmistuksen tärkein vaihe alkoi 1900-luvun alussa. Muranon saaren lasipajat irtautuivat silloin perinteisistä 1800-luvun lopun malleistaan ja ne kehittivät siihen aikaan hyvin modernin muotokielen. Runsaiden yksityiskohtaisten koristelujen tilalle tulivat minimalistisempi muotokieli ja yksiväriset esineet. Näyttelyssä on esillä ainutlaatuisia esineitä, jotka edustavat ajanjaksolle tyypillistä muotokieltä ja aiheita.

 

Kukka-aiheiset murrinit ovat
monimutkaisempia valmistaa
kuin geometriset kuviot.
 
Näyttely on valmistunut yhteistyössä saksalaisen LWL-Industriemuseum / Westfälisches Landesmuseum für Industriekultur / Glashütte Gernheimin kanssa. Ainutlaatuiset näyttelyesineet tulevat yksityiskokoelmista Italiasta, Sveitsistä ja Saksasta. Tämä yhteistyö toi jo 1800-luvun venetsialaista lasia näytteille lasimuseoon reilut kolme vuotta sitten: http://lasinkerailijanblogi.blogspot.com/2015/03/63-2452015-larte-del-vetro-1800-luvun.html




Näyttelyn kuraattori Aldo Bova.
 
Vittorio Zecchinin ja Napoleone Martinuzzin lasitaide kuuluu nykyään tämän aikakauden venetsialaisen lasin klassikoihin. Molemmat taiteilijat ammensivat, kuten heidän 1800-luvun edeltäjänsäkin, Muranon rikkaasta perinteestä. Toisaalta heidän luomuksensa muistuttavat 1500- ja 1600-luvun ja antiikin selkeämuotoisia lasiesineitä.
 

Oikealla on (unikon?) oksa, joka on tehty verholasista,
jossa sisäosa on valkoinen ja päällä vihrä ja kirkas lasi.
Siemenkodat ovat vapaasti puhallettuja. Takana olevan
sinisen maljakon värissä on poltettua lehtihopeaa.

 
Venetsialaisessa 1900-luvun alun lasissa on selkeitä yhtymäkohtia uusiin esinetyyppeihin, jotka syntyivät samaan aikaan sekä Itävallassa että Saksassa ja ennakoivat kymmenen vuotta myöhemmin Ranskassa syntynyttä

Art Deco -tyyliä. Tuo tyylisuunta löi itsensä läpi Exposition Internationale des Arts Décoratifs et Industriels Modernes –näyttelyssä 1925 Pariisissa.


Näyttelyyn liittyy myös upeasti kuvitettu kirja, jonka tekstit ovat englanniksi ja saksaksi.
 
Le forme del vetro - Venetsialaista lasia 1900-luvun alusta
Suomen lasimuseo 16.11.2018–14.4.2019


Kolmikorvainen maljakko on Maestri
Vetrai Muranesi Cappelin & CA:n
Muranossa valmistama 1925–28.


Näyttelyn kuraattori Aldo Bova kertoi, että kuplainen
lasimassa on saatu aikaan lisäämällä jonkinlaista
´petroolia´ massaan.



Upeasti hehkuva suurikokoinen punainen maljakko
on vapaasti puhallettu, rihlamuotti, opaakki lasinauha
suussa. Murano, Cappelin Venini: Vittorio Zecchin 1922.




Aventuuriinilasimurrineja, vapaasti puhallettu,
kultamaalaus. Murano, Vetreria Artistica Barovier:
Vittorio Zecchin (?), noin 1922.


Murrineja, ohuita lasinpaloja (tesserae),
lasitangon paloja, vapaasti puhallettu.
Murano, Artisti Barovier: Vittorio Zecchin
1925–29. Maljakossa on harvinainen aihe:
ihmiskasvot.



Näyttelyn ainoa esine, jossa on käytetty
kaiverrusta: naishahmo ja paratiisilintu.
Murano / Colle Val d´Elsa,
Guido Balsamo Stella 1923-24.  




Vihreä maljakko, jossa on pienet korvat on
pulegoso-lasia. Murano, Venini:
Carlo Scarpa noin 1934.


Autumno gemmato –sarjan maljakko, jossa kirkkaassa
lasissa on meripihkan väristä lasimurskaa, lasinauha
kirkasta lasia. Murano, Ferro Toso Barovier Ars (?):
Ercole Barovier 1936-38.


Info-taulut antavat näyttelyvieraalle tietoa.